Hommat on purkissa!

Viimeisen öö.. viiden kuukauden radiohiljaisuuden päätekijä on nyt pois päiväjärjestyksestä.

Dissertaatio on valmis. Kolmekymmentä sivua tiukkaa asiaa. Eilen illalla palautin elektronisen version, huomenna on vielä edessä printtaus ja sidonta.

Se on nyt kuulkaas ohi.
(paitsi että syksyllä mitä todennäköisimmin aloitan maisteriopinnot... but until then, FREEDOM!)

Heinäkuussa on valmistujaisseremonia Canterburyn katedraalissa. Huomenna aion varata itselleni valmistujaiskaavut ja -hatun.

Joululomailua

Ensimmäinen lukukausi on paketissa arvosanoin, joihin voi olla vähintäänkin tyytyväinen.

Lensin eilen tänne Suomeen joulunviettoon. Kammottavan aikainen herätys. Yhdeksän tuntia kotiovelta kotiovelle. Kiva silti olla täällä. Englannin ankean harmauden ja koleuden jälkeen lumi ja pikkupakkanen on jotain ihan uskomattoman ihanaa.

Ja ruisleipä maksamakkaralla ja kurkulla. Nam. :)

Pieni pala joulua

Pettymyksistä on taas päästy yli, leuka on painettu tiukasti rintaan ja jo perjantaiaamuna jatkettiin harjoituksia jäätävässä räntäsateessa (talk about commitment!). Edellisenä iltana oli vieläpä klubimme pikkujoulut, joten alkuun olokaan ei ihan paras mahdollinen ollut, mutta pirtsakassa nollakelissähän aivot tuulettui ja olo raikastui!

Eilen työviikonlopun päätteeksi järjestettiin pieni pala joulua tänne meidänkin kämppään. Mitään hirveän extravaganttia ei viitsitty järkätä, kun meistä suurin osa on kuitenkin viikon sisään lähdössä jouluksi kotiin. Mutta laitettiin kuitenkin joulumusiikkia soimaan, jouluntuoksuiset kynttilät palamaan (Yankee Candlen Spiced Orange ja Cinnamon Stick), avattiin punkkupullo, ja pystytettiin ja koristeltiin meidän pieni kuusi :) Perinteiseen tapaan se tietenkin kaatui useampaankin otteeseen koristeluvaiheessa, mutta lopulta siitä tuli tosi kiva.

Chris sitoo koristepalloja nauhaan

Ja tässä vielä valmis tuote. Kaikki tämä vain viidellä punnalla!

Valitse sanasi tarkoin...

Näitäkin lehtiotsikoita olisi voinut miettiä vähän pidempään... klik klik!

Halutaan uusi vähemmän rasittava harrastus

BUCS-kilpailut on tyhmiä ja epäreiluja ja ihan peestä.

Maksan viikoittain pienen omaisuuden siitä, että pääsen "treenaan" kehnoilla hevosilla kehnossa "opetuksessa", että pääsen kisaamaan järkyttävillä hevosilla kisoissa, joissa tuomarointi on vähintäänkin epämääräistä.

Noustaan kukonlaulun aikaan, että päästään kilpailupaikalle ajoissa - siis jos päästään. Esimerkiksi tänään oli sellaisia pieniä esteitä matkan varrella kun että 'varmistettu' minibussi kuskeineen ei saapunutkaan (tarkemmat selvitykset osoitti, että meidän klubin presidentti, joka hommaa hoiti, oli ryssinyt sen täysin). Sen lisäksi Juuri Tänään piti sataa lunta, mikä nyt ei vaikka Suomessa ole juttu eikä mikään, mutta kun täällä ei oikeastaan kenelläkään ole esim. talvirenkaita, ja puolet porukasta ajaa muutenkin kuin olisivat ajokorttinsa jostain muropaketista saaneet.

Tänään ratsuinani oli kaksi n. 175cm otusta: kouluradalle sain entisessä elämässään vaikeita luokkia kisannut rautakanki, joka oli aivan järkyttävän vahva. Esteille sitten saman kokoinen hirvi, jota ei saanut ratsastettua esteelle järkevällä askeleella, ja joka oli jo ihan puhki kun oli mun vuoro hypätä.

Ärsyttää, miten koko kilpailun pisteytys ja tuomarointi toimii. Ärsyttää, miten suuressa roolissa tuuri on näissä kilpailuissa. Ärsyttää, miten me ollaan nyt kahdesti oltu niin lähellä voittoa. Ärsyttää, että mulla on edelleen pyöreät nolla henkilökohtaista pistettä.

Kaikkein eniten ärsyttää se, kuinka pettynyt olen itseeni, kun en saa niitä tuloksia, mihin tiedän pystyväni.

Dissertaatioahdistuksesta en jaksa edes aloittaa...