Suklaakakun luvaton käyttöönotto

Turtle-Tom leipoi eilen suklaakakun ihan omin pikku kätösin. Tarkoitus oli ensin syödä pizzat, sitten pikaisesti poiketa lähibaarissa ja palata maistelemaan tuota kulinaristista taideteosta. No, toisin kävi: pizzat saatiin syötyä, mutta baarireissu venyi oletettua pidemmäksi, ja Tom itse painui pehkuihin jo puolen yön kieppeillä.

Minä ja rikostoverini Kane viihdyimme Originsissa pilkkuun asti, minkä jälkeen tutustuimme Light siden väärään puoleen. Toisin sanoen kuokimme (no ei kuokittu, meiät kutsuttiin!) N-blokin keittiöbileissä, jotka olivatkin melko raisut (Musiikkia). Kun Beyoncé alkoi soida, katsottiin parhaaksi poistua paikalle.

Mutta kas, mahassa kurni suklaakakkunälkä!

Ovelin keinoin päästimme itsemme naapurikeittiöön sisään, missä se herkkupala odotteli jääkaapissa tiukasti folioon paketoituna. Otettiin ihan pikkuriikkiset palat, kirjoitettiin viesti (MMMMM YUMMMYY!), käärittiin kakku ja viesti takaisiin folioon ja jätettiin vahingossa veitsi todistusaineistoksi.

Todella maukas kakku, täytyy myöntää. Vielä maukkaampaa olisi nähdä Tomin ilme, kun hän löytää kakkunsa ja jättämämme viestin :-)

Who's who, pt. 1

Aloitetaan "kämppiksistä", eli ihmisistä, jotka asuvat S1- ja S2-kerroksissa ja jakavat keittiön.

Ethan, 18-vuotias vegetaristi Norfolkista, opiskelee arkeologiaa ja "classical studies" eli vähän kaikkea: historiaa, taidetta, mytologiaa, filosofiaa, kieliä, arkkitehtuuria, draamaa, jne. Hauska ja vilpitön maailmanparantaja ja -pelastaja, jonka kanssa tulin heti erinomaisesti toimeen.

Hannah ja Jack, jotka molemmat taitavat myöskin olla 18-vuotiaita. Hannah on kotoisin Lontoosta ja opiskelee ekonomiaa, Jack taas Eastbournesta ja lukee historiaa. Voin ihan varauksetta sanoa, että Jack on yksi hauskimmista ikinä tapaamistani ihmisistä, ihan hervoton. Jack myös toi mukanaan Maanmainion Pannukakkusetin, johon kuuluu 5kg säkki lisää-vain-vesi-pannaritaikinajauhetta, järjettömän kokoinen lasta, jolla pannareiden kääntely sujuu kuin leikkiä vain, sekä tietenkin aakeanlaakea non-stick -paistinpannu. Ja pannukakku eli suomeksi lettu :) Hannah on myös oikein mukava, ei tuleva paras kaverini, mutta hyvä tyyppi silti.

Sitten meillä on Dave ja Lawrence, jotka molemmat opiskelevat computer science'a. Dave on meistä vanhin (mutta ei todellakaan aina viisain - useimmiten Dave on se, joka yllyttää juomaan shotteja ja pelaamaan juomapelejä!), 30-vuotias, ja kotoisin Irlannista. Nyt, kun hänen aksenttiinsa on tottunut, saan puheestakin jo aika hyvin selvää... :D Lawrence taas on kotoisin Oxfordin lähistöltä, "upper class"-perheestä, eikä ole ikinä, koko 18-vuotisen elämänsä aikana tehnyt päivääkään töitä. Lawrence on ehkä se hiljaisin, eniten omissa oloissaan viihtyvä tyyppi, mutta kun sen saa raahattua sieltä huoneestaan mukaan, on se ihan hauska.

Alakerrassa asustaa Beth, joka on 18-vuotias, oikea tyhjäpää, mutta onneksi ihan hyväntahtoinen ja mukava sellainen. Beth opiskelee biologiaa "huvin vuoksi, kun ei muutakaan keksinyt!"

Lisäksi meillä on mysteerimies Dyl/Dil/mitenvain, joka on lähinnä taruolentoa muistuttava otus: näköhavaintoja tehdään aina silloin tällöin, mutta kukaan ei oikein tiedä mitään tarkempaa, tai ole ihan varma, onko koko tyyppi oikeasti olemassa, vai vaan humalaisen näköharha.

Steve muutti ainakin väliaikaisesti pois, syinä ilmeisesti terveysongelmat ja koti-ikävä? Saa nähdä, palaako hän vielä.

Guilty conscience much?

Amerikkalaisnilkki, joka on aloittanut ainakin osan juoruista ihan vain koska sai rukkaset, potee selvästi huonoa omatuntoa, koska osti mulle erään kurssikirjan, jonka tiesi mun tarvitsevan, ja joka on pirun kallis. "Yeah so mum had already bought this for me and I didn't know about it and bought a copy myself". Bollocks.
Ja yhden toisen lahjan.

Oon silti aika tosi vihainen.

Dear people, mind your own business.

Taidanpa olla hyvinkin mielenkiintoinen/ärsyttävä/provosoiva/kadehdittava/mystinen/tunteita herättävä persoona, kun ihmiset niin kovin jaksavat olla kiinnostuneita elämästäni ja keksivät mitä värikkäimpiä tarinoita.

Tai no, ei kai toi juttu villistä seksistä yhteisessä keittiössä baari-illan jälkeen niin kaukaahaettua ole... Öö.. kai...

Iltaa, yötä, huomenta.

Kello on varttia vaille seitsemän aamulla. Ilta oli huikean kiva, pelattiin ensin pokeria meidän keittiössä (olin harvinaisen voittoisa), ja myöhemmin siirryttiin The Venueen, missä oli DnB night - great stuff.

Kaikkien muiden kadottua jonnekin Kane ja meitsi päätti karistaa Venuen tomut jaloista. Hengailtiin melkein kuusi tuntia, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Parasta.