Onks pakko tehdä töitä jos ei huvita?

Liian monta (työ)päivää ennen lukukauden alkua. Ja vapaapäivien jälkeen töihinmeno kiinnostaa entistä vähemmän.

Torstaina illalla töiden jälkeen käytiin katsomassa Inbetweeners -leffa, joka aika lailla vastasi ennakko-olettamuksia. Ihan hyvät naurut sai pariin otteeseen, mutta enpä tiedä oliko ihan leffapiljetin hinnan veroinen. Ihan kiva "date night" oli kuitenkin, vaikka puoli tuntia mainoksia ennen leffaa meinaskin vähän ottaa kärsimättömän luonteeni päälle...

Perjantaina nukuttiin pitkään, katsottiin Spongebobia, käveltiin kaatosateessa kauppaan, ja käveltiin kaatosateessa takaisin (lähikadulle oli ehtinyt muodostua joki joka virtasi siihen ihan oikeaan Stour-jokeen). Tehtiin törkeän hyvää ruokaa (molemmille parsaa, salaattia, tsatsikia, Chrisille pihvi ja paistettuja perunoita, ja mulle savulohta ja keitettyjä perunoita. NAM.), katsottiin lisää Spongebobia. Illalla oli ehkä dramaattisimmat hetket käsillä, kun pyrittiin Tescoon juomaostoksille: suurin osa keskustaa oli suljettu pommiuhan takia! Seuraavana päivänä sitten luettiin uutisista, että eihän siellä mitään pommia sitten ollutkaan.

Lauantaina ei ihan hirveästi enempää tehty, vaan vetelehdittiin ja katseltiin leffoja.

---
Siis miten voi aina alkaa sataa just sillä sekunnilla, kun mun pyykit on just ehtineet kuivahtaa? Sitten joudun joko juoksemaan pihamaalle (yleensä vielä puolialasti) pelastamaan, mitä pelastettavissa on, tai synkästi toteamaan, että no kyllä ne taas joskus kuivahtaa.
Nimimerkillä "Nää on nyt kastuneet ja kuivuneet kolme kertaa, oiskohan aika ottaa sisälle"
---

Reilun viikon päästä loputkin kämppikset muuttavat tänne. Saa nähdä mitä siitä tulee. Tähän asti yhteiselo on sujunut melko leppoisasti, vain kerran on otettu melko kevyesti yhteen aiheesta "kuinka tiskit tulee tiskata". Mä olen sitä mieltä, että siten, ettei niissä ole enää mitään likaa. Kämppis oli sitä mieltä, että no ei pienet tee- tms. tahrat niin paljon haittaa. Miksi vaivautua ollenkaan, jos ei voi tehdä kunnolla?

Loppuun vielä tämmönen Facebookista bongattu juttu, joka lähes onnistui naurattamaan:

Kieliopin kertauskurssi: "Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Nyt voi pennunperkeleet päntätä ihan sikana paskanhaileeta kieliopinperkelettä. Yhdyssana on sellanen jonka väliin EI voi laittaa vittu. Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy."

Asioiden hoitamisen ihanuudesta.

we<3it.com

Koska töistä on nyt pari päivää vapaata, päätin tarttua härkää sarvista ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä ne jutut, joiden tekemistä olen vitkutellut. Näitä olivat pyykinpesu, imurointi ja National Insurance -numeron hankinta.

Pyykinpesu ja imurointi hoituivat loppujen lopuksi hyvinkin kivuttomasti, ainakin kun vertaa siihen, millaisen puhelinrumban kävin läpi tuon NI-numeron takia. Tuli taas vain mieleen, että mikseiköhän tätäkään hakemusta voi suoraan täyttää netissä, tai edes tulostaa, täyttää ja postittaa.

Syy, miksi alun perin tuli tarve hankkia NI-numero oli se, että ensi vuoden lukukausimaksulainan ehtona on, että minulla sellainen on. Soittoa StudentFinancelle, ihan vaan varmistaakseni, että onko tilanne nyt näin, ja mitä kautta saan hankittua sen numeron. Kuulemma piti ottaa yhteyttä Jobcentre Plussaan. Sinne soittaessani langan toisessa päässä oleva tyly eukko sanoo, että ei voi auttaa, StudentFinancen pitää minulle numero järjestää kun se on kerran lainaa varten. Jankutus siitä, että StudentFinance käski soittaa heille kaikuu ihan kuuroille korville.

No ei auta muu kuin rimpauttaa StudentFinancelle uudestaan. Tai siis yrittää soittaa sinne, nimittäin joka kerta näppäiltyäni asiakasnumeroni puhelu katkesi. AAAARGH vähän alkoi pinna kiristyä tässä vaiheessa. Kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen löysin StudentFinancen European Teamin numeron, ja päätin soittaa sinne, ihan vaan noin niinkun vaihtelun vuoksi. "Älä muru huoli, et sä sitä NI-numeroa tarvitse kun oot eeuukansalainen. Parempaa päivänjatkoa!" Jaahas.

Paitsi että se numero on nyt joka tapauksessa hankittava töiden takia. Seuraavan kerran Jobcentreen soittaessani pidän suuni kiinni lainasta ja sanon että ihan työjuttujen takia vaan tarvin sellaisen, kiitos!

Viisi kivaa juttua

Kohta numero yksi! Sain ihanasti ja yllättäen tälläisen:



TADAA! Ja tämän minulle myönsi Hanshu, jotta kiitosta vain kovin, oli oikein positiivinen yllätys :)

Mukana tuli tehtäväkin, nyt pitäisi vastata 10 kysymykseen ja lähettää tunnustus eteenpäin 10 blogille. Mä en kyllä niin montaa blogia lue, ja ne joita luen, on jo tainneet tän saada, joten sovitaan, että tämä on nyt kaikille ihanoisille tämän blogin lukijoille!

Ja sit ne kysymykset vastauksineen.
1. Suosikkiväri: ei mul ole vain yhtä, joten vastaan "värikäs". Tai sit laivastonsininen, -punainen, -valkoinen.
2. Suosikkieläin: ponit, koirat ja kissat. Tässä järjestyksessä.
3. Suosikkinumero: 3
4. Suosikki alkoholiton juoma: Pimms! eikun hetkonen... Vastaan sittenkin että tee. Mieluusti Yorkshire tea. White, no sugar please.
5. Facebook vai Twitter? Facebookkia tulee käytettyä enemmän, en jotenkin ole ihan sisällä tuossa Twitter-hommassa.
6. Intohimosi: ruoka (ja sen kyllä näkee). Kaikki innostuttavat jutut :)
7. Saada vai antaa lahja? Kumpainenkin kivoja, ja kun lahja on saajalleen sopiva ja ajatuksella hankittu, ei ole väliä, olenko antava vai vastaanottava osapuoli.
8. Suosikkikuvio: no sanon että tää ✯ ko mun Chrisil on tommossei tatzssskoi!
9. Suosikkiviikonpäivä: vapaapäivä. sunnuntait on yleensä myös kivoja.
10. Suosikkikukka: tykkään pioneista ja kallaliljoista.

Sitten seuraava mahtijuttu!

Ostaa päräytin polkupyörän! Eikä ollut kallis, vaan viidelläkympillä huusin Ebaysta, ja siihen päälle sitten noudon hinta eli edestakainen junalippu Swanleyyn.

Tähän vielä kuva tästä teiden valtiattaresta lekottelemassa takapihan auringossa:

Ai milläkö kuvasin? No kiva kun kysyit, ihka uudella iPhone nelosellä räppäsin!

Tämä olkoon siis mahtijuttu numero kolme. Lauantaina lupasin O2:lle, että sieluni (ja rahani) ovat seuraavan 18 kuukauden ajan heidän, jos vain saan helliä valkeaa iPhone nelkkua kuin omaani. Ja niin alkoi rakkaustarinamme. Hiukan takkuisesti tosin, koska Apple Store kiukuttelee, mutta olen vakaasti päättänyt, että pääsemme yhteisymmärrykseen AppleID:stäni tämän illan aikana.

Neljäntenä kivana juttuna voisin mainita työpäivän tänään. Lyhyesti, töissä on ollut viime aikoina hirveä kiire ja hommat ihan hunningolla. Tänään oli kuitenkin kivoin päivä pitkään aikaan: sen sijaan, että olisi tarvinut tulla toimeen kiukkuavien asiakkaiden kanssa, siivosinkin huoneita ja kattoterassia! Aika hyvää terapiaa.

Viimeiseksi vielä kerrottakoon, että Pariisin-matkaan on enää reilu kaksi viikkoa. AWESOMEEEEEEE! Nyt vaan pitää hioa ruostunut ranska uuteen terään, ja ei muuta ko baskeri päähän ja matkaan.