Asioiden hoitamisen ihanuudesta.

we<3it.com

Koska töistä on nyt pari päivää vapaata, päätin tarttua härkää sarvista ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä ne jutut, joiden tekemistä olen vitkutellut. Näitä olivat pyykinpesu, imurointi ja National Insurance -numeron hankinta.

Pyykinpesu ja imurointi hoituivat loppujen lopuksi hyvinkin kivuttomasti, ainakin kun vertaa siihen, millaisen puhelinrumban kävin läpi tuon NI-numeron takia. Tuli taas vain mieleen, että mikseiköhän tätäkään hakemusta voi suoraan täyttää netissä, tai edes tulostaa, täyttää ja postittaa.

Syy, miksi alun perin tuli tarve hankkia NI-numero oli se, että ensi vuoden lukukausimaksulainan ehtona on, että minulla sellainen on. Soittoa StudentFinancelle, ihan vaan varmistaakseni, että onko tilanne nyt näin, ja mitä kautta saan hankittua sen numeron. Kuulemma piti ottaa yhteyttä Jobcentre Plussaan. Sinne soittaessani langan toisessa päässä oleva tyly eukko sanoo, että ei voi auttaa, StudentFinancen pitää minulle numero järjestää kun se on kerran lainaa varten. Jankutus siitä, että StudentFinance käski soittaa heille kaikuu ihan kuuroille korville.

No ei auta muu kuin rimpauttaa StudentFinancelle uudestaan. Tai siis yrittää soittaa sinne, nimittäin joka kerta näppäiltyäni asiakasnumeroni puhelu katkesi. AAAARGH vähän alkoi pinna kiristyä tässä vaiheessa. Kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen löysin StudentFinancen European Teamin numeron, ja päätin soittaa sinne, ihan vaan noin niinkun vaihtelun vuoksi. "Älä muru huoli, et sä sitä NI-numeroa tarvitse kun oot eeuukansalainen. Parempaa päivänjatkoa!" Jaahas.

Paitsi että se numero on nyt joka tapauksessa hankittava töiden takia. Seuraavan kerran Jobcentreen soittaessani pidän suuni kiinni lainasta ja sanon että ihan työjuttujen takia vaan tarvin sellaisen, kiitos!