Pony times make Iida a happy bunny!

Connemararuuna Flynn

Ratsastus on kivaa, varsinkin aurinkoisella säällä ja kivalla hevosella.

Olen saanut käydä ratsastamassa meidän vakkarireenipaikassa ihan vain auttaakseni hevosten liikuttamisessa. Tosi kiva juttu, sillä pääsen ratsastamaan niiden perus tuntihepojen lisäksi myytäviä ja nuoriakin, ja vieläpä ilmaiseksi - tällä hetkellä finanssit on nimittäin sillä mallilla, ettei hirveästi ole rahaa maksaa tunneista. Viime viikolla olin kyllä Celian kanssa maastoestetunnilla ja se jos mikä oli hauskaa! :)

Tänään ratsuna oli Flynn, 7-vuotias connemararuuna Irlannista, joka on tuolla myynnissä. Käynnissä ja ravissa oikein kiva ja fiksu, mutta laukka on vielä hieman.. holtitonta. Sen verran holtitonta, että ei oikein kenttä meinaa riittää.

Huomenna on toivottavasti enemmän tilaa työstää, kun päästään niitylle menemään.

Aikuisjuttuja

Nyt on hirveästi kaikkia aikuisjuttuja, joita pitäisi hoidella.

On verojuttuja: verottaja kirjoitteli minulle ja kyseli josko voisin antaa hieman lisätietoja veroilmoitukseeni liittyen. Oikein ystävällinen ja avulias kirje, jossa sanoivat, että rimpauttele vaan, jos tarvitset neuvoja. Minähän rimpautan, heti huomenissa.

Sitten on kämppäjuttuja. Asiahan on niin, että meidän vuokraemäntä on aasi, joka luulee voivansa vedättää meitä. Täällä on edelleen meneillään remppa, jonka piti valmistua heinäkuun loppuun mennessä. Lähdettiin sitten hyvässä hengessä keskustelemaan jonkinmoisesta kompensaatiosta - eihän mitenkään voi olla oikein, että me maksetaan täyttä vuokraa, kun esimerkiksi olkkari/ruokailuhuone ja takapiha on käyttökelvottomassa kunnossa. Ja käytävistä puuttuu kokolattiamatot. Niiden asentajienhan piti tulla 15. päivä (kirjaimellisesti :D), mutta "yllättäen" se nyt siirtyi sit viikolla eteenpäin... +kaikkea muuta pientä kivaa.

Mutta ei se mitään, tässä maassa on onneksi erittäin helppoa saada ilmaisia lainopillisia neuvoja (meillä on setä nimeltä Geoff), ja yliopistollakin on ns. law clinic, joka hoitaa juttuja ilmaiseksi. Että tämähän ei todellakaan ollut tässä.

No sitten on luonnollisesti vielä työjuttuja. Töissä ei toimi mikään, kukaan ei tiedä mistään mitään, ja 'se uusi tyttö' on ihan täysi retardi. Aaaaaarrgh. Onneksi en ole täysillä tunneilla, voisi vähän ottaa aivoon.

Ja pikku hiljaa alkaa taas opiskelujututkin puskea päälle. Olen ihan fiiliksissä kun lukukausi alkaa taas pian (...1,5 kk päästä...), mutta se tuo mukanaan myös pari muttaa. Ensimmäinen niistä on dissertaatio. Minun kurssillani se ei ole pakollinen, mutta meinasin sen kuitenkin tehdä. Ongelma tällä hetkellä on se, etten tiedä, mistä sen tekisin - ja sitten taas, jos en keksi mitään kiinnostavaa aihetta, on melkein parempi jättää tekemättä. Toinen on se, että tämä on mun viimeinen vuoteni. Mitä tän jälkeen?? Lisää opiskelua vai töitä? Täällä Englannissa, Suomessa vai jossain muualla? Ei voi pieni ihminen tietää vielä.

Ehkä sellaisena positiivisena juttuna on puutarhurointijutut. Kuvassa meidän ikkunalautakasvimaata: siinä on basilikaa, korianteria, timjamia ja chiliä tulollaan :)   (vähän meinasin repiä pelihousujani istutushommissa mutta ehkä mä joskus opin arvostamaan sitä puutarhuroinnin 'rentouttavaa' (?) vaikutusta..)

En garde! Etes-vous prêts? Allez!

Perjantaina suuntasimme Lontooseen katsomaan Olympialaisia. Koska miekkailumatsi, johon meidän liput oli, alkoi vasta kuudelta illalla, pyörittiin muuten vaan parin tunnin ajan Lontoossa - käytiin Tiedemuseossa, syötiin Sohossa thairuokaa (nam nam!) ja juotiin sairaan kalliit cocktailit jälkkäriksi, ja muuten vaan hortoiltiin. Lisäksi sain kunnian viettää laatuaikaa kenttäratsastuksessa joukkuehopeaa napanneen William Fox-Pittin kainalossa - siis ihan kirjaimellisesti: ajeltiin nimittän samalla tuubilla ja siellä oli aavistuksen tiivis tunnelma.

Lopulta suunnattiin kohti ExCel-hallia. Turvatarkastus oli lentokenttätasoa, ja liputkin tarkastettiin neljä kertaa ennen kuin päästiin katsomoon asti. Kuitenkin kaikki sujui tosi nopeasti ja jouhevasti - ainoa paikka, missä oli ryysistä, oli juoma/snäksikoju. Tämäkin ratkaistiin helposti asioimalla alakerrassa sijainneessa baarissa, jossa ei ollut jonoa, ja juomatkin oli halvemmat.

Mölli

Pronssiottelussa taistelivat Venäjä ja Italia. Italian kannattajia tuntui katsomosta löytyvän huomattavasti venäläisiä enemmän (tai ehkä ne vaan oli äänekkäämpiä?), ja Italian joukkue tuntui olevan joukko iniseviä neitejä, joten me sitten kannatettiin Venäjää. Taisto oli tiukkaa, mutta niin vain Italia sitten lopulta mitalin vei.

Kultaottelussa mittelivät Etelä-Korea ja Romania. Tällä kertaa ei paljon ollut epäselvyyttä siitä, kumpi vei ja kumpi vikisi: Romania löylytettiin oikein kunnolla (jee, hyvä Korea!)

Vaikka meidän ennakkotiedot miekkailusta oli melko olemattomat, oli matseja kuitenkin helppoa ja mielenkiintoista seurata. Toki ennen otteluiden alkua selostaja antoi pienen briiffauksen siitä, mikä koko homman perusajatus oli, jotta ummikkokatsojatkin tajuaisivat jotain :)

Nopeat hyökkäykset, protestoivat miekkailijat (lähinnä ne Italian neidit), hidastusten katselu ja jännitys siitä, kumpi sen pisteen oikein saa teki hommasta aika jännää. Väliajoilla tömisteltiin jalkoja ja tehtiin aaltoja. Lopun mitaliseremonia ja Korean joukkueen miekkailijoiden riemu oli huikea.