Weeks 1-3: Choose your dissertation topic

Nyt on siis jo viikko neljä, ja pitäisi tietää ainakin suunnilleen, että mistä meinasi dissertaationsa kirjoittaa.

Meitä neuvottiin lähestymään asiaa siltä kannalta, että jos mielessä ei jo valmiiksi ole aihetta, josta haluaa kirjoittaa, kannattaa käydä läpi niiden kurssien aihepiirejä, joista on pitänyt. Niinpä kävin ostamassa sairaan siistin projektivihkon, jossa on viivoitettuja sivuja ja ruuduitettuja sivuja ja välilehdet jajaja... ja aloin käydä läpi suosikkikurssejani.

Ensimmäisenä mieleen tuli First language acquisition ja kaikki aivoihin ja neurolingvistiikkaan liittyvät jutut, kielen kehityshäiriöt ja kaksikielisyys. Ongelma tässä on se, ettei meillä opeteta varsinaisesti neurolingvistiikkaa - jos siis haluaisi tutkia jotain tämäntyyppistä, pitäisi löytää joku ulkopuolinen taho, jonka kanssa/kautta kerätä dataa, ellei halua teoriaan tai aiemmin kerättyyn dataan turvautua.

Psykolingvistiikkakin kiinnostaisi, mutta lähtötiedot on aika liki nollaa, ja tätä käsittelevä kurssi on vasta keväällä.

Entäs sitten pragmatiikka loputtomine kiinnostuksenkohteineen. Viime vuonna tein kurssin aikana pienen tutkimuksen, joka koski kohteliaisuutta ja teitittelyä/sinuttelua suomen kielessä. Mietin tämän aiheen syventämistä, mutta vaikka meille annettiin melkoisesti vapautta aiheen ja tutkittavan kielen suhteen, on kyseessä kuitenkin English language dissertation, ja mahdollisten jatko-opintojen kannalta voisi olla hyödyllistä tutkia sitä englanninkieltä - tai edes verrata johonkin muuhun. Ehkä siis tutkinkin vaikka sähköpostiviestien kohteliaisuutta. Tai huumoria.

Huumoriin liittyen mulla tuli mieleen The Big Bang Theorya katsellessa, että sarjan huumori ainakin Sheldonin osalta perustuu hyvin vahvasti siihen, että hän jatkuvasti rikkoo kaikkia mahdollisia inhimillisen kanssakäymisen sääntöjä, mukaanlukien Gricen keskustelumaksiimit. Ehkä tästä saisi jotain aikaan? Jos ei muuta, niin ainakin saisi töllöttää Big Bang Theorya sydämensä kyllyydestä.

Pragmatiikkaan liittyen mulla oli vielä yksi idea, joka minulle epätyypillisesti on melko tarkkaan rajattukin: eläimeen viitattaessa käytettävä pronomini. Suomeksihan eläimiin viitattaessa käytetään yleensä sanaa 'se': jos erehtyy sanomaan 'hän' vaikka koirasta, saa lähes suorilta höpsön kukkahattutädin leiman otsaansa. Lässyttää elukoilleenkin, kerta.." Englanniksi kuitenkin useimmiten sanotaan 'he/she', ainakin jos kyse on lemmikistä eikä jostain metsänreunassa kököttävästä ketusta. Kuitenkin toisinaan kuulee myös muotoa 'it'. Oman kokemukseni perusteella sitä käytetään lähinnä negatiivisessa mielessä: "That bloody dog, it ate my new boots!" Ehkä siis lähdenkin tutkimaan, pitääkö intuitioni tästä 'it'-viittauksen negatiivisesta konnotaatiosta paikkansa.



Semantiikan saralla kiinnostaisi ambiguiteetti, monitulkintaisuus, ja vielä tarkemmin syntaktinen ambiguiteetti. Mietin, että tätä voisi tutkia englantia vieraana kielenä puhuvien kautta, mutta en tiedä kiinnostaisiko se tarpeeksi. Myös esim. värien nimeäminen voisi olla kiinnostavaa, jos vertailisi eri puhujaryhmiä.

Syntaksi oli yksi mielenkiintoisimpia kursseja viime vuonna, mutta en jotenkin vain tajua, että millaista asiaa sieltä voisi lähteä tutkimaan. Tuntuu, että olen vielä niin alkutekijöissä koko homman suhteen, että tarvitsisinihan hirveästi ohjausta, että saisin mitään aikaiseksi.

Sitten ihan muuten vaan mieleen tulleena mahdollisena aiheena listaltani löytyy humblebrag ja underbrag. En keksi mitään järkeviä suomenkielisiä termejä näille, eikä nopea googletuskaan auttanut - piilokerskailu on ehkä lähinnä tuota humblebragia. Joka tapauksessa, humblebrag on usein valituksen muotoon naamioitu, ihan vaan ohimennen heitetty itsekehu, tyyliin "Kävin kaupassa ja näin itseni Voguen kannessa, vähäks outoo". Ei ehkä paras esimerkki, mutta ehkä Twitterin @Humblebrag selventää, jos asia kiinnostaa enemmän. Underbrag taas on kehuskelua asialla, joka ei normaalisti ole kehumisen arvoinen, esimerkiksi "Pyöräilin sitten kännissä kotiin ja kaaduin ojaan. Nyt on komeat ruhjeet!" Underbragin tarkoituksena lienee esittää puhuja viileänä "nyt kävi näin"-tyyppisenä henkilönä, joka ei pelkää paljastaa mokiaan.

"It is a sign of both authenticity and enthusiasm. And power. If you can underbrag and not get fired, grounded, or shamed into brag-bragging, you are a force to contend with indeed." Jen Doll, The Atlantic Wire 

Sosiaalisen median räjähdyksen myötä myös sekä humblebrag että underbrag ovat yleistyneet niin, että lähes joka kerta saa ärsyyntyä, kun avaa Facebookin. Toki ainakin humblebrag oli olemassa jo ennen Internetin sosiaalista mediaa: aina oli se yksi tyyppi joka kertoi kuinka ajomatka perheen kesähuvilalle Hankoon on ihan hirveän pitkä...

Joka tapauksessa ilmiönä ovat hyvin kiinnostavia, erityisesti tuo underbrag. Eikä ainakaan olisi materiaalista pulaa! ;)