Pikakesä

Täällä oli hetken kesä, mutta nyt se jo meni pois. Ehdittiin kuitenkin mm. vetelehtiä puistossa, käydä merenrantalomalla ja maaseutukävelyllä.

Joen varrella sijaitsevan Westgate Gardensin sopukka, joka on käytännössä ihan meidän takapihalla (eli n. 2 minuutin kävelymatka)

Pojat joenrannassa

Karvalehmien kotilaidun!

Karvainen graffitilehmä

Nuo lehmät asustavat ihan meidän lähellä olevalla luonnonsuojelualueella, ovat siellä ns. maisemanhoitotöissä. Virallinen rotu taitaa olla ylämaankarja (Highland cattle).

Oltiin jossain kreisissä 007 Avaruuskieputin -vempaimessa

Crazy golf, joka päättyi tasapeliin!

Kilo simpukoita

Rantsu. Ikävästi en tajunnut että vastavaloon kuvaaminen ei välttis oo hyvä.

Semmosta. Nyt täällä on taas sateista ja ankeaa.

Olumppiahuumaa jne.

Me mennaan ens viikolla Lontooseen tsekkaileen olympiameininkeja! Perjantaina on ohjelmassa miesten joukkue-sabre-miekkailun finaali, ja niiden mitaliseremoniat sun muut. 

Ikina en ole kai miekkailua livena nahnyt, enka siita mitaan ymmarra, joten nyt jos koskaan on aika avata wikipedia ja imea hieman infoa itseensa, ettei tarvi ihan tollona siella istua. Sen verran tuosta lippujen mukana tulleesta infopaketista luin, etta kolmihenkisissa joukkueissa mittelevat, ja etta tama miekkailulaji on ilmeisesti melko nopeatempoista ja siten mielenkiintoista seurata. Tunnelmaa luulisi myos luovan se, etta matsin ajaksi areena pimennetaan - vain se varsinainen taistelutanner on kohdevaloin valaistu.

Aika jannaa, odotan kylla mielenkiinnolla. 

Tahan olympiatunnelmaanhan ollaan nyt virittaydytty oikein pitkaan ja huolella mm. BEERLYMPICS -kekkereiden muodossa. Kyseessa oli urheilun (ja kaljan) tayteinen viikonloppu Cambridgessa, ja tietenkin, kuten asiaan kuuluu, kaikista lajeista jaettiin mitalit parhaiten suoriutuneille. 

Asianmukaisesti koristeltu juhlapaikka

Lauantaiaamu aloitettiin melonnalla: kahden hengen joukkueissa meloimme Cam-jokea pitkin Grantchester Meadows'lle. Joukkueet arvottiin, ja toki arpaonni suosi meikalaista: joukkuekaverini ei ollut ikina melonut, soutanut, tai muuten operoinut minkaanlaista vesikulkupelia, ja on viela kaiken lisaksi uimataidoton. Luonnollisesti otin siis kapteenin roolin paatissamme, ja reilu annos urheilumielta (ja jaatavaa kilpailuhenkea) tuotti tulosta: kultamitali melonnasta! Hyva mina, hyva me, hyva meidan joukkue!

The Winning Team!
(kuvan on ottanut Chrisin mama)

Pienen lepi-lounastauon jalkeen jatkettiin yhdistetylla kuulantyonto-viestilla, tosin tassa tapauksessa kuulana/viestikapulana toimi tolkki taskulamminta Stellaa/Strongbow'ta. Ensin nakattiin tolkki, sitten juostiin pieni rinksa, paluumatkalla napattiin tolkki matkaan ja lapysta vaihto. Joukkuetoveri toisti saman homman. Voitte kuvitella, kuinka ... kuplivaa se juoma on tuollaisen hoykytyksen jalkeen. Ei sit muuta kun tolkki auki ja juoma kitusiin koko joukkueen voimin. Ehka neljannes siita paatyi sinne, minne pitikin... Talla kertaa aika ei riittanyt kuin pronssiin.

Saakin oli kuin morsian.... Epavakaa ja kostea. Huomaa
kaksi toogamiesta joukossa.

Kun kuulantyonto-viesti oli pulkassa, maha kipea nauramisesta ja uitettu rotta -look viimeistelty (saa olisi voinut olla parempikin), melottiin takaisin kotiin valmistautumaan grillibileisiin ja seuraaviin koitoksiin: beer pong -turnaukseen ja dance offiin!

...tietty asiaan kuuluvissa asuissa! (paitsi kengat - tenniskengat
kastui melontahommissa...)
(Kuvan otti Kev)

Edustettuina paikalla oli mm. Michael Phelps mitaleineen, pari muinaiskreikkalaista, Jamaikan kelkkailujoukkue, juoksijoita ja mita viela. Sit ei muuta kun grilli tulille ja herkut poytaan: siivet oli niiiiiiiin hyvia!!!! Buffalo ribsit jai maistamatta talla kertaa kun vedin siipioverit, mutta hyvia oli nekin kuulemma.

Beer pongissa Chris ja mina oltiin tiimi, ja sen piti olla ihan meidan laji  ja lapihuutojuttu. No ei taas mennyt ihan niin kuin piti, mutta kylla me se pronssimitali sitten lopulta saatiin. Ei kylla ollut minun ansiota lainkaan, ja siita sain kuulla kylla ihan riittamiin.. 

Hauskaa riitti pikkutunneille asti - siina kolmen aikaan tuli illan isanta laittaan poppivehkeet pois ja suositteli nukkumaanmenoa. Pienen yopalan jalkeen, tietty: vedettiin loput siivet siina hiukopalana. Armas muruseni luuli tsatsiki-soosikulhossa olevan coleslaw'ta ja veteli sita ihan rohkeasti ruokalusikalla aanta kohti :D 

perus?
(Kuvan otti Kev)

Seuraava paiva toivuttiin tennista katsellen (Wimbledonin finaali!) ja roast buffalo -paivallista vesi kielella odotellessa. Nom nom nom nom nommm. Hyvaa oli vaikka finaali paattyikin vahan epatoivotulla tavalla.

Mitalit kehyksissa (muru askarteli)

Semmosta. Ja olihan muuten se olympiasoihtu taalla meidankin kylalla pyorahtamassa ja villitsemassa tassa mannaviikolla:

Olympiasoihtu @ Buttarmarket Square

Etta kylla talla valmistautumisella ja virittaytymisella pitais nyt olla ihan viiliksissa varsinaisia kisoja varten. Reportaasia seuraa perasta.

Säätiedotus!

Se on kesä nyt (vihdoin!!!) Ja vapaita riittää lauantaihin saakka!

Nationals

Oltiin niin taitavia (ja todella onnekkaita!) alueen välisissä karsinnoissa huhtikuussa, että päästiin sitten kansalliseen finaalikilpailuun - jee!

Regionalseissa ratsastin ponilla... 

...ja Möhköllä. Molemmat kuvat on napannut joku
meitin joukkueesta :-)

Nationalsit järjestettiin semihienoissa puitteissa Hartpury Collegen Equestrian Centressä, Gloucesterissa. Ajomatka oli pitkä ja kuuma, mutta maisemat matkan varrella (mm. Cotswoldissa) oli hienot - ja oltiin niin fiiliksissä, että se meni ihan riittävän nopsaan, vaikka tehtiinkin pieni välipysähdys Heathrow'n lentokentällä keräämässä joukkueen jäsen kyytiin :)

Mutta kyllä oli hieno paikka, kun päästiin perille: siellä oli tallia ja kenttää ja maneesia ja maastoestettä - vähänku pienempi (ja hiukan modernimpi) versio kotoisesta Ypäjästä. 70 x 50 -metrisellä areenalla kelpasi pistellä menemään, varsinkin, kun verkka-alue oli sen kyljessä olevassa pienemmässä maneesissa - ei paljon sateet haitannut!

Areena, jonka ravintola-katsomosta oli kiva katsella kisailua
samalla kun veti aamiaista naamaan

Bongaa Suomen lippu

Joukkue ennen kouluratsastusta - Genevieve, Aisha, Emma & minä

Ensimmäisenä iltana oli vain ensimmäisten hevosten arvonta ja muuta yleistä informatsuunia. Seuraavana päivänä päästiin sitten asiaan, ja harrastettiin kuviokelluntaa kouluratsastusta. Aisha, Emma & Genevieve ratsastivat ryhmätestin:

Kuvan on ottanut Nico Morgan

Ja minä sitten vedin saman ohjelman soolona:

Jalat alas! Istu sinne satulaan!

Mua ei IKINÄ ole jännittänyt niin paljoa, kuin ennen tuota kouluohjelmaa. Oikeastaan, mua ei ikinä ole jännittänyt enää siinä vaiheessa, kun istun jo hevosen selässä - joskus on hiukka epätoivoiselta tuntunut, mutta koskaan ei ole tuohon malliin hermostuttanut. Luulen, että kaikki se odottelu ja norkoilu yhdistettynä liian lyhyeen verkka-aikaan teki tehtävänsä (näissä kilpailuissa sama systeemi kuin liigakisoissakin: kouluratsastuksessa on pitäisi olla 7 minuuttia aikaa tutustua hevoseen ja verkata).

Sitten, kun oltiin ratsastettu, jännitettiin vain tuloksia. Kun ne saatiin (tai siis osa niistä), ei ne sit kuitenkaan ihan hirveän mairittelevia ollut. Saatiin kuitenkin edes yksi ratsastaja, Aisha, kouluratsastuksen finaalikierrokselle. Huonot pisteet ärsytti varsinkin kun muissa tämänvuotisissa kisoissa olen ihan suvereenisti hallinnut kouluosuudella. Mutta vielä enemmän ärsytti se, että kritiikit saisi vasta kun kilpailut olisi ohi - mikäs järki siinä on, luulisi, että toisen kierroksen ratsastajat haluaisivat ne lukea ja ottaa onkeensa seuraavaa rataa varten? Ja toisaalta, pudonneet ratsastajat tietää, missä vika.

Koulurataani videolta katseltua olen kyllä joutunut hyväksymään sen faktan, että ei se nyt mitenkään erityinen rata ollut, todellakaan. Istunta on mennyt ihan könötykseksi - syytän siitä sitä, että täällä ratsastetaan aina ja ikuisesti kevyttä ravia, eikä ikänä esim. ilman jalustimia. Ei se mitään, aion loppukesän treenata verenmaku suussa ja persii ruvella, istuen ihan perinteiseen tapaan harjoitusravissa. Siitäs saatte, ens vuonna näytän teille närhen munat!!! Ni!

Tiistaiksi oli järjestetty iltaohjelmaa, ja opiskelijayhdistyksen baarikin oli auki ihan meitä varten. Kymmenen puntaa per lärvi maksanut 'hog roast' osoittautui suurehkoksi pettymykseksi: vähän kinkkusiivua sämpylän väliin, ja ekana jonossa olleet saattoi saada vielä jotain soosia kylkeenkin. Elämäni kallein sämppäri. Ei muuta kun pari drinksua pettymystä pehmentämään ja sit nukkuun.

Seuraavana päivänä hypättiin esteitä. Olin ihan ensimmäinen radalla, ja verkassa mun heposeni oli ihan vauhko ja teki ninjahyppyjä. Siihen nähden rata oli ihan kohtalainen, kai. Parempi tietty olisi ollut jos oltaisiin molemmat, hevonen ja minä, oltu vähän rennompia. Tästä videoo (perinteiseen tapaan siinä tulee kommenttiraita mukana :D)



Taaskaan ei pisteillä paljon juhlittu, mutta onneksi jälleen pääsi yksi meidänkin ratsastajista toiselle kierrokselle, tällä kertaa Genevieve. Tässä Genevieven 105cm finaalikierros:



Esteiden jälkeen taas odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin, että saataisiin tulokset.
Odotellessa testattiin hyppysimulaattoria:

Jihaaa!

Ideana koko homma vaikutti paljon hauskemmalta, käytännössä homma oli, noh, hankalaa eikä niin hauskaa :D Ruudulla näkyi siis esterata, joko rata- tai maastoesteitä, joita sitten humman kanssa piti hypätä. Lähestymisten piti olla just eikä melkein, tai koni meni ohi. Jalkojen kohdalla tuossa robottihevosessa oli painesensorit, joilla sitä sitten olisi pitänyt saada liikkumaan rivakammin ja vähän ohjattuakin. Lisäksi satulassa, ohjissa ja jalustimissa oli sensoreita, jotka mittasivat, kuinka tasapainoisesti ratsastaja kökötti kyydissä. Lopuksi koko hommasta sai vaikeaselkoisen analyysin: itse kuulemma istuin satulassa liian edessä (?), ja paino hieman enemmän oikealla.

Myöhemmin illalla saatiin tulokset. Yhtään mitalia meidän joukkue ei yllättäen saanut. Joukkueena oltiin kuudensia (kuudesta joukkueesta... haha! No okei koko maasta kuulostaa hienommalta), Aisha oli kouluratsastuksessa viides, Genevieve esteillä kolmas. Henkilökohtaiset sijoituksemme koko kisassa oli 7. (Genevieve), 8. (Aisha), 14. (Emma), ja 20. (minääää...), osallistujia 24, ettei ei kovin kehuttavasti tällä kertaa mennyt. Mitäpä tuosta, meillä oli kuitenkin suurimman osan ajasta ihan hirmu hauskaa, ja kaikista parhaat kannatusjoukot!

Sentään jotain kotiintuomisia :)

Järjestelyiden osalta hommaa voisi kehittää ihan hurjasti. Vaikka lähes koko homma vedettiin läpi vapaaehtoisvoimin (tuomareita ja valokuvaajaa lukuunottamatta), voisi hommat silti tehdä paremmin. Muutamia ihan sääntöjenvastaisuuksiakin oli: mm. liian lyhyet verryttelyajat; kouluratsastuksen toisen kierroksen ohjelma ratsastettiin pitkällä radalla, vaikka ohjelmassa nimenomaan luki, että se on lyhyellä radalla, ja järjestäjältä tämän tsekkasinkin. Ja tsilleen.

Puitteet oli kuitenki hienot ja hevoset suurimmalta osalta kivoja: niistä meitä oltiin etukäteen peloteltukin, että tässä vaiheessa ne on jo ihan raatoja, kun ne on painaneet duunia koko vuoden hullun lailla. 

Suosikkiheponi Pie, joka kuulemma on oikealta ammatiltaan
kenttähevonen <3

Kotimatkallakin oli pientä draamaa kun rengas puhkesi, mutta kyllä mä nyt aina yhden renkaan vaihdan, vaikka sitten tienpientareella ;)

Opiskelua ikävöiville

Tässäpä oiva linkkivinkki niille, joilla on liikaa aikaa käsissään, opiskeluvieroitusoireet pukkaa päälle tai muuten vaan on tekemisen puutetta.

Coursera tarjoaa ilmaisia kursseja useammalta eri alalta. Kurssit ovat kestoltaan n. 4-8 viikkoa, ja ne suoritetaan nettiopiskeluna. Useimpien kurssien päätteeksi saa todistuksen suorituksesta. Järjestäjinä on 16 yliopistoa, suurin osa jenkkiyliopistoja (joukossa mm. Princeton, Stanford ja CalTech) mutta myös esim. Uni of Edinburgh ja Lausanne.

Itse ilmoittauduin University of Pennsylvanian järjestämälle kurssille Basic Behavioral Neurology, joka vaikuttaa superkiinnostavalta. Harmittavasti vain alkamisajankohtaa ei ole vielä määritelty.

Toivottavasti löytyy jotain mielenkiintoista opiskeltavaa teillekin :)

Roast chicken

Tänään vapaan viikonlopun kunniaksi käytiin farmer's marketista ostamassa tuoreita lähiseudun tuotteita: porkkanoita, sipuleita, parsakaalia, leipää ja juustoja. Mmmmmm...

Comeback!

Tässä nyt neljä kuukautta vetelehdittyäni sain otettua itseäni niskasta kiinni - on comebackin aika!

Kaikenlaista on tapahtunut (daa, 'vain' kolmannes vuodesta hujahtanut ohi, ehkä huolestuisin jos mitään ei olisi tapahtunut...) Tärkeimmät ensin eli ponihommat: päästiin regionalseihin, jotka voitettiin. Kesäkuussa oltiin Nationalseissa, joissa ei kyllä todellakaan voitettu... Kai kuudenneksi paras koko maassa on kuitenkin ihan säädyllinen tulos. Nationals kuitenkin ansaitsee ihan oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin - stay tuned.

Jossain välissä toukokuuta tuli myös käytyä Royal Windsor Horse Show'ssa, joka oli oikein kiva tapahtuma, varsinkin vippialueelta seurattuna ;) Hänen Majesteettinsa Kuningatar Elisabet II oli myös paikalla, sellaisella heittoetäisyydellä, että meitsinkin tyttömäinen heitto olisi varmasti osunut.

Kaikki kurssit on tietenkin myös nyt suoritettu. Kokeita ei ollut kuin yksi (munasin vain kevyesti), ja kesälomani taisi alkaa jo ennen toukokuun puoliväliä. Tulokset saatiin kesäkuun lopussa: läpäisin toisen vuoden arvosanalla 2:1 (korkea sellainen, saanen lisätä!). Hyvä minä, vielä on hyvät mahdollisuudet saada koko tutkinnosta ykkönen, jos on oikein reipas ensi vuonna.

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli muutto. Uusi talo on hyvä ja tulee olemaan vielä parempi, kunhan remontti nyt pika-pikaa valmistuisi. Täällä on hei astianpesukone!!! ;D

Olympiasoihtu

Lontoon olympialaisten hengessä oltiin Chrisin äidin Beerlympics-kekkereissä, jotka oli aika huikeat - niistä(kin) lisää myöhemmin. Itse Olympiasoihtu kulki Canterburyn läpi toissapäivänä, ja kylläpä oli väkeä liikenteessä! Onneksi töistä pääsi oikein paraatipaikalta seuraamaan soihdun kulkua.

Saatiin myös piljetit ihan sinne varsinaisiin olympialaisiinkin: päästään seuraamaan miekkailun finaalia mitaliseremonioineen kaikkineen. Itselleni laji on ihan tuntematon, enkä sitä ehkä olisi ensimmäisenä valinnut, mutta eiköhän se paikan päällä ole kuitenkin ihan hienoa katseltavaa, varsinkin jos vaivautuu etukäteen hieman lukemaan lajista.

Ei kai tässä.