Nationals

Oltiin niin taitavia (ja todella onnekkaita!) alueen välisissä karsinnoissa huhtikuussa, että päästiin sitten kansalliseen finaalikilpailuun - jee!

Regionalseissa ratsastin ponilla... 

...ja Möhköllä. Molemmat kuvat on napannut joku
meitin joukkueesta :-)

Nationalsit järjestettiin semihienoissa puitteissa Hartpury Collegen Equestrian Centressä, Gloucesterissa. Ajomatka oli pitkä ja kuuma, mutta maisemat matkan varrella (mm. Cotswoldissa) oli hienot - ja oltiin niin fiiliksissä, että se meni ihan riittävän nopsaan, vaikka tehtiinkin pieni välipysähdys Heathrow'n lentokentällä keräämässä joukkueen jäsen kyytiin :)

Mutta kyllä oli hieno paikka, kun päästiin perille: siellä oli tallia ja kenttää ja maneesia ja maastoestettä - vähänku pienempi (ja hiukan modernimpi) versio kotoisesta Ypäjästä. 70 x 50 -metrisellä areenalla kelpasi pistellä menemään, varsinkin, kun verkka-alue oli sen kyljessä olevassa pienemmässä maneesissa - ei paljon sateet haitannut!

Areena, jonka ravintola-katsomosta oli kiva katsella kisailua
samalla kun veti aamiaista naamaan

Bongaa Suomen lippu

Joukkue ennen kouluratsastusta - Genevieve, Aisha, Emma & minä

Ensimmäisenä iltana oli vain ensimmäisten hevosten arvonta ja muuta yleistä informatsuunia. Seuraavana päivänä päästiin sitten asiaan, ja harrastettiin kuviokelluntaa kouluratsastusta. Aisha, Emma & Genevieve ratsastivat ryhmätestin:

Kuvan on ottanut Nico Morgan

Ja minä sitten vedin saman ohjelman soolona:

Jalat alas! Istu sinne satulaan!

Mua ei IKINÄ ole jännittänyt niin paljoa, kuin ennen tuota kouluohjelmaa. Oikeastaan, mua ei ikinä ole jännittänyt enää siinä vaiheessa, kun istun jo hevosen selässä - joskus on hiukka epätoivoiselta tuntunut, mutta koskaan ei ole tuohon malliin hermostuttanut. Luulen, että kaikki se odottelu ja norkoilu yhdistettynä liian lyhyeen verkka-aikaan teki tehtävänsä (näissä kilpailuissa sama systeemi kuin liigakisoissakin: kouluratsastuksessa on pitäisi olla 7 minuuttia aikaa tutustua hevoseen ja verkata).

Sitten, kun oltiin ratsastettu, jännitettiin vain tuloksia. Kun ne saatiin (tai siis osa niistä), ei ne sit kuitenkaan ihan hirveän mairittelevia ollut. Saatiin kuitenkin edes yksi ratsastaja, Aisha, kouluratsastuksen finaalikierrokselle. Huonot pisteet ärsytti varsinkin kun muissa tämänvuotisissa kisoissa olen ihan suvereenisti hallinnut kouluosuudella. Mutta vielä enemmän ärsytti se, että kritiikit saisi vasta kun kilpailut olisi ohi - mikäs järki siinä on, luulisi, että toisen kierroksen ratsastajat haluaisivat ne lukea ja ottaa onkeensa seuraavaa rataa varten? Ja toisaalta, pudonneet ratsastajat tietää, missä vika.

Koulurataani videolta katseltua olen kyllä joutunut hyväksymään sen faktan, että ei se nyt mitenkään erityinen rata ollut, todellakaan. Istunta on mennyt ihan könötykseksi - syytän siitä sitä, että täällä ratsastetaan aina ja ikuisesti kevyttä ravia, eikä ikänä esim. ilman jalustimia. Ei se mitään, aion loppukesän treenata verenmaku suussa ja persii ruvella, istuen ihan perinteiseen tapaan harjoitusravissa. Siitäs saatte, ens vuonna näytän teille närhen munat!!! Ni!

Tiistaiksi oli järjestetty iltaohjelmaa, ja opiskelijayhdistyksen baarikin oli auki ihan meitä varten. Kymmenen puntaa per lärvi maksanut 'hog roast' osoittautui suurehkoksi pettymykseksi: vähän kinkkusiivua sämpylän väliin, ja ekana jonossa olleet saattoi saada vielä jotain soosia kylkeenkin. Elämäni kallein sämppäri. Ei muuta kun pari drinksua pettymystä pehmentämään ja sit nukkuun.

Seuraavana päivänä hypättiin esteitä. Olin ihan ensimmäinen radalla, ja verkassa mun heposeni oli ihan vauhko ja teki ninjahyppyjä. Siihen nähden rata oli ihan kohtalainen, kai. Parempi tietty olisi ollut jos oltaisiin molemmat, hevonen ja minä, oltu vähän rennompia. Tästä videoo (perinteiseen tapaan siinä tulee kommenttiraita mukana :D)



Taaskaan ei pisteillä paljon juhlittu, mutta onneksi jälleen pääsi yksi meidänkin ratsastajista toiselle kierrokselle, tällä kertaa Genevieve. Tässä Genevieven 105cm finaalikierros:



Esteiden jälkeen taas odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin, että saataisiin tulokset.
Odotellessa testattiin hyppysimulaattoria:

Jihaaa!

Ideana koko homma vaikutti paljon hauskemmalta, käytännössä homma oli, noh, hankalaa eikä niin hauskaa :D Ruudulla näkyi siis esterata, joko rata- tai maastoesteitä, joita sitten humman kanssa piti hypätä. Lähestymisten piti olla just eikä melkein, tai koni meni ohi. Jalkojen kohdalla tuossa robottihevosessa oli painesensorit, joilla sitä sitten olisi pitänyt saada liikkumaan rivakammin ja vähän ohjattuakin. Lisäksi satulassa, ohjissa ja jalustimissa oli sensoreita, jotka mittasivat, kuinka tasapainoisesti ratsastaja kökötti kyydissä. Lopuksi koko hommasta sai vaikeaselkoisen analyysin: itse kuulemma istuin satulassa liian edessä (?), ja paino hieman enemmän oikealla.

Myöhemmin illalla saatiin tulokset. Yhtään mitalia meidän joukkue ei yllättäen saanut. Joukkueena oltiin kuudensia (kuudesta joukkueesta... haha! No okei koko maasta kuulostaa hienommalta), Aisha oli kouluratsastuksessa viides, Genevieve esteillä kolmas. Henkilökohtaiset sijoituksemme koko kisassa oli 7. (Genevieve), 8. (Aisha), 14. (Emma), ja 20. (minääää...), osallistujia 24, ettei ei kovin kehuttavasti tällä kertaa mennyt. Mitäpä tuosta, meillä oli kuitenkin suurimman osan ajasta ihan hirmu hauskaa, ja kaikista parhaat kannatusjoukot!

Sentään jotain kotiintuomisia :)

Järjestelyiden osalta hommaa voisi kehittää ihan hurjasti. Vaikka lähes koko homma vedettiin läpi vapaaehtoisvoimin (tuomareita ja valokuvaajaa lukuunottamatta), voisi hommat silti tehdä paremmin. Muutamia ihan sääntöjenvastaisuuksiakin oli: mm. liian lyhyet verryttelyajat; kouluratsastuksen toisen kierroksen ohjelma ratsastettiin pitkällä radalla, vaikka ohjelmassa nimenomaan luki, että se on lyhyellä radalla, ja järjestäjältä tämän tsekkasinkin. Ja tsilleen.

Puitteet oli kuitenki hienot ja hevoset suurimmalta osalta kivoja: niistä meitä oltiin etukäteen peloteltukin, että tässä vaiheessa ne on jo ihan raatoja, kun ne on painaneet duunia koko vuoden hullun lailla. 

Suosikkiheponi Pie, joka kuulemma on oikealta ammatiltaan
kenttähevonen <3

Kotimatkallakin oli pientä draamaa kun rengas puhkesi, mutta kyllä mä nyt aina yhden renkaan vaihdan, vaikka sitten tienpientareella ;)