Lunta on taas.

Päivä on kulunut niiiiiiiin hitaasti. Heräsin puolilta päivin, sain todeta, että Dave, Ethan ja Tom olivat jo lähteneet ennen kuin ehdin herätä, ja Steve lähti sillä aikaa, kun kävin suihkussa. Harmittaa, etten ehtinyt hyvästellä.

Neljän aikoihin mietin, että kylläpä on ollut pitkä päivä, kello on varmasti ainaskin seitsemän. Hah, ei todellakaan. P-tyttöjen seurassa loppupäivä sujui kuitenkin kuin siivillä, syötiin roast dinner (en edelleenkään erityisesti tykkää siitä) ja katsottiin The Holiday.

Nyt yritän siivota ja pakata, kun ei väsytä tarpeeksi. Unirytmini vaatinee hieman korjaamista, varsinkin Suomen aikaa elettäessä: nukkumaanmeno aamuneljältä ja herääminen kahden aikoihin iltapäivällä tuskin käy laatuun.
Mutta mä en oikein tiedä mitä kuuluisi pakata. Vaatteita, joo, mutta kuinka paljon ja minkä sorttisia. Ja otanko omia ratsikamoja mukaan, ja jos otan, niin mitä otan, ja kannattaako sittenkään.

[Lisäisin tähän talvikuvan jos tekniikka ei hangoittelisi vastaan.]

stuck?

Tämä lukukausi on pulkassa, tiistain jälkeen olen lähinnä vain vetelehtinyt ja yrittänyt tervehtyä - kovin huonolla menestyksellä tosin. Koko Darwin College on hirveän hiljainen, tosi monet ovat lähteneet kotiin eilen ja tänään. Nyt jo on ikävä eilen kotiin matkannutta bestistä.

Oma kotimatka stressaa tällä hetkellä semipaljon. Lumen takia on jälleen peruttu junia ja lentoja, ja sekä lauantaille että sunnuntaille on luvattu lisää lunta.

6 yötä vielä

Essee valmistui viiden aikaan aamulla, ja se on täyttä roskaa.

Hetki sitten oli Sounds of English -kurssin suullinen koe. Yksi tuskaisimmista kokemuksista tähänastisessa elämässäni.

Iltapäivällä vielä Language and Structure -koe, joka luojan kiitos on perinteinen, kirjallinen koe.

Olo on mitä karsein, kuumemittaria en omista mutta voisin silti veikata, että kuumetta on, päätä särkee, kaikkia lihaksia ja niveliä jomottaa, iho on arka, koko ajan on kylmä, huono olo ja yskittää niin että meinaan oksentaa.

Mami tuu hakeen mut kotiin, oon kipeeeeeee :(

Team Jackets are here!

Tässä kurjasti alkaneen päiväni pelastus:


Rinnassa yliopiston vaakuna ja nimi


ja selässä UKC [University of Kent in Canterbury] Equestrian Team

Takki on siis tummansininen, sateen- ja tuulenpitävä, ihanan lämmin, ja teksti on punaista. Vähän semisti huonot kuvat, kännykällä ei hirveän hienoa laatua irtoa pimeähkössä huoneessa.

Päivä siis alkoi hieman nihkeästi, olo oli aivan jäätävän karsea kun heräsin ruhtinaallisten kolmen tunnin yöunien jälkeen... Karsea, koska olin väsynyt, ja karsea, koska olen taas onnistunut hankkimaan flunssan.

Modern Culturen seminaarissa pidettiin viimeisetkin esitykset tänään, ja suureksi yllätykseksi (not) parini ei ilmaantunut paikalle ollenkaan. Pidin esityksen siis yksin, ja se meni surkeasti, sekosin sanoihini, unohdin mitä olin sanomassa, ja muuten vain pöllöilin. Ehkä, jos olisin muistanut ottaa muistiinpanoni pöydältä mukaan... Luultavasti pelkästä säälistä ("ei tuo raukka osaa edes englantia puhua") sain siedettävän arvosanan.

Päätin, että koska olen taas ollut sen verran paljon kipeänä, olisi syytä käydä tarkistuttamassa onko jokin pahastikin vinksallaan. Menin siis lääkäriin, selitin asiani ja pyysin, josko voitaisiin vaikka verikokeita ottaa. Ei käy - jos vielä joululoman jälkeen on kehno olo, niin sitten ehkä.

Uusi hieno takki kuitenkin piristi. Ja kun pääsin takaisin Darwiniin, oli siellä toinenkin kiva ylläri: mun joululahja multa mulle!! eli uudet hienot talvikengät :)

Le Weekend -raportti

Taas se meni niin äkkiä.

Perjantaina tosiaan rikoin kotiarestiani ja karkasin Venueen. Alkuun oli kovin hiljaista, ja väkimäärän lisäännyttyäkin se jokin puuttui. Vaikka kotiin palauduttiinkin ajoissa, nukkumaanmeno venyi silti: ensin katseltiin Kanen kanssa Nevermind The Buzzcocksia, ja sitten yläkerran asukin sänky kitisi kohtuullisen äänekkäästi.

Lauantaina oli Se Päivä. Eeppisen jouluaterian päivä. Vaikka etukäteen pelkäsin, että kokkaillessa syntyisi kriisitilanteita kahdeksan ihmisen hääriessä keittiössä (mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa), mutta kokkien määrä ei ainakaan tällä kertaa vaikuttanut negatiivisesti ruuan maukkauteen tai laatuun :) Myös aamupäivästä ilmaistut mielipiteet erinäisistä ihmisistä saivat onneksi jäädä taka-alalle, ja kaikilla oli hauskaa. Osalla vähän turhankin hauskaa - yhden sankarin sai kantaa yhdeksältä petiin. Tehtäköön vielä selväksi, että se en ollut minä!!1



Tämä päivä on kulunut tehokkaasti esseetä vältellessä. Jotenkin siivoamisesta, pyykkäämisestä, salilla käynnistä, elokuvien katselusta, ja ruuanlaitosta tulee paljon mielenkiintoisempaa, kun olisi jotain pakkopulla-tekemistä. Nyt ryhdistäydyn, kirjoitan vähän ja sitten nukkumaan.

(Kuvat ovat Steven kamerasta, kenen lie ottamia, kun se oli vähän niinkuin yleisessä käytössä.)

Why aren't there vending machines selling alcohol?

Huominen Jouluateria tulee olemaan legendaarinen.

Lisäksi, koska olen ollut reipas ja pessyt pyykkiä, päätin purkaa kotiarestin, vaikkei essee olekaan ihan vielä valmis - vaivaiset 1400 sanaa jäljellä, mutta ei se mitään, koska tiedän, mitä aion sanoa. Eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja koska olen jo aloittanut kirjoittamisenkin, on tämä ainakin 60-prosenttisesti valmis.

"The only practical alternative was to retrieve income for universities from high-income graduates once they have left"

-Vince Cable, Deputy Leader of the LibDems.

***
Vaikka luulin hommien menneen ihan reisille, varsinkin Language and structure -kurssin suhteen, sain yllättyä iloisesti. 90% ensimmäisestä tehtävänivaskasta, ja 53% toisesta, vaikka jätin siitä kaksi tehtävää kokonaan tekemättä. Tuo 90% oli muuten ryhmän paras arvosana, sooooo chuffed! Käytännössä olen siis jo läpäissyt tuon kurssin, tällä hetkellä siitä on plakkarissa 2:2, ja jos en nyt kokeesta nollaa saa, nousee se helposti 2:1. Ykkösestä lienee turha haaveilla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sounds of English on myös käytännössä jo läpäisty, siitä tosin on vain kolmonen, ja mieluusti sen edes 2:1 korottaisin. Kokeesta on siis saatava ykkönen.

Arvosanasysteemi on täällä hyvin erilainen verrattuna suomalaiseen. Tutkinto, johon kurssini johtaa, on Bachelor of Arts with Honours, ja juuri 'honours' on ikään kuin arvosanoja, eri osaamisen tasoja. Yleisesti puhuen ykkönen saa yli 70 prosentilla, 2:1 eli ylempi kakkonen on 60-69% ja alempi kakkonen 50-59%. Kolmonen on 40-49%. Meillä ei kursseista pääse läpi alle 40 prosentin suorituksella, mutta koko tutkinnosta puhuttaessa se olisi vain 'pass', eikä tällöin olisi oikeutettu käyttämään 'Hons'-lisäkettä tutkintonimen perässä.

Kurssiarvosana yleensä koostuu erilailla painotetuista osasuorituksista, esimerkiksi Sounds of English -kurssin arvosana muodostuu 50% esseen, 20% läsnäolon ja ryhmätyön sekä 30% kokeen arvosanan mukaan. Algebra taas on 90% loppukoe, 10% kurssitehtävät.

Tuo lopullinen tutkintoarvosana vaikuttaa täällä mm. siihen, mihin masters-ohjelmiin tai 'graduate'-töihin voi hakea: yleensä 2:1 on riittävän hyvä, ykkönen tietysti vielä varmempi.

**
Tekisi mieli vielä kirjoittaa muutama sananen tänään äänestyksessä läpimenneestä lukukausimaksujen korotuksesta, mutta enpä taida edes jaksaa aloittaa. Katselin aiemmin päivällä House of Commonsista televisioitua väittelyä aiheen tiimoilta, ja voi geez, haloo, moro. Joka tapauksessa, tässä kuitenkin linkki BBC:n uutisartikkeliin lukukausimaksuihin liittyen. Ei vaikuta minuun, mutta moneen muuhun kylläkin. Ikävä juttu.


Ja kyllä, juuri nyt minun pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin bloggailla. Modern Culture -essee suorastaan huutaa nimeäni.

Why did the Birmingham School originally explain subcultures with reference to class? Is this still a helpful way for looking at subcultures today?

Mitään ajatuksia aiheesta, anyone?

them boys are the sugar and spice...

Tuolileikin kutkuttavan jännittävä viimeinen kierros.

You're grounded!

Mä olen nyt arestissa siihen asti, että essee on palautettu ja ensi viikon end of term -kokeisiin on luettu.

Paitsi lauantaina, kun meillä on S-Kitchen Christmas Dinner.

Sade tuli, lumi suli, kampus sanoi puli puli

Viimeiset pari päivää on satanut vettä, minkä vuoksi lähes kaikki lumi on sulanut pois. Taas on perienglantilaisen harmaata, kosteaa ja ankeaa.

Tänään olin huikean reipas ja viimeöisen juhlinnan (Katy täytti 19v!) jälkeistä väsymystä uhmaten kävin salilla. Melko ainutlaatuista!!

Huomenna olisi taas pitkästä aikaa luentoja: edellisestä on viikko aikaa, ja sitä edeltänyt viikko oli reading week. Tosin ei huomennakaan ole kuin Modern Culture -seminaari ja algebran luento. Sounds of English -kurssi on suullista loppukoetta lukuunottamatta pulkassa. Esseenkin arvosana oli ilmaantunut Student Data Systemiin: 67%. Siis mitä ihmettä. Tämä on kuitenkin se essee, jota kirjoitin aamuvarhaiseen asti, ja joka oli silti liian lyhyt. Ei kai parane valittaa!
Muutenkin homma alkaa olla aika lailla paketissa, enää yksi essee, jo aiemmin mainittu Sounds of English -koe sekä kammoksuttava Language and Structure -koe.

Suomen huomista itsenäisyyspäivää vietän ankaran opiskelun lisäksi pikkujouluilemalla ponityttöjen ja -poikien kanssa: tiedossa on päivällinen Cafe Rougessa ja sen jälkeen hippailua Works-klubilla. Taidan tosin jättää Worksin väliin, sillä huomenna on myös Laurencen 20-vuotispäivä, jota juhlistetaan The Atticissa. Koska paikkaan pääsee maanantaisin ilmaiseksi, ja siellä ei käytännössä ole ikinä ketään, on se vähän kuin meille varattu :)

Nyt aion lukea vielä vähän alakulttuureista ja sitten suunta kohti jokasunnuntaista detox-chillax -pubivisaa.

Let it snow pt 3

Kyllä, lunta tulee edelleen. Aamulla sähköposti oli täyttynyt viesteistä, joissa ilmoitettiin luentojen ja seminaarien olevan peruutettuja, että kampukselle tuleminen ei näissä sääoloissa ole turvallista, ja että elokuvateatteri ja Venue-yökerho sekä kaikki kampuksen ruokapaikat yhtä lukuunottamatta ovat suljettuja.

Suomessa tämä olisi normaali talvisää, eikä tämä täälläkään nyt niin epätavallista ole - kyllä täällä ihan vuosittain lunta tulee, tosin määrä kai vaihtelee vuosittain.

Onneksi lumi kuitenkin tulee jo nyt, eikä esimerkiksi 18.päivä. Tilanne ehtii siis toivottavasti normalisoitua, ennen kuin on aika lentää kotiin.