Esseeaikataulu on vähintäänkin tiukka, perjantaina on deadline, ja eilen aloin lukea aiheesta. Huomenna on oman joukkueeni eka kilpailu, joka tietää aikaista herätystä ja pitkää päivää: kuinkakohan paljon kiinnostaa raapustaa esseetä tuon jälkeen? Tai siis, kai sen on vähän pakko kiinnostaa. Ihan oikeasti olisin aloittanut aiemmin, jos aiheen päättäminen olisi ollut helpompaa eikä tyyliin "nyt valitsen vähiten huonon yhdeksästä huonosta".
Mulla käy aina niin, että jos joudun väkipakolla valitsemaan aiheen, jossain vaiheessa iskee epätoivo, pieni ääni takaraivossa, joka kehottaa vaihtamaan aihetta. Ehkä joku muu olisi sittenkin vähemmän tuskaisa... Ja näin saattaa käydä useammankin kerran. Päätä siinä sitten, että onko jo tehty hommia sen verran että takaisin ei ole enää kääntymistä, vai olisiko sittenkin oikeasti järkevämpää (=helpompaa) vaihtaa johonkin muuhun.
Lisäksi alan aina mammaroimaan jotain epäolennaista: nytkin luin blogia, jossa on darrapöllöjen kuvia. Time well spent!
 |
| “The bride and groom started chanting “shots” and then I woke up in a basement.” http://tmblr.co/ZLnKDyRnt8iN |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti