Jännä juttu

On se kyllä kumma ettei hommat suju vaikka näinkin harmoonisen hallitussa kaaoksessa yrittää tehdä tulosta!

Maanantait...

Maanantait on karseita. 11-12 Tackling Text luento, jossa luojan kiitos ollaan jo siirrytty runoudesta novelleihin. Heti perään saman kurssin seminaari, joka ei tunnu loppuvan ikinä, vaan matelee piinaavan hitaasti. Kahden tunnin tauko, jonka aikana ehtii syödä aamiaisen ja viimeistellä Contemporary Culture -esityksen. Kello kolmelta olisi ollut Lang&meaning -luento, mutta olin jotenkin niiiiin uppoutunut tuohon esityksen valmisteluun, että unohdin mennä sinne. Neljän aikaan pitää siirtyä kirjastolle käymään esitys vielä läpi Christinen kanssa, ja viideltä on seminaari, jossa sitten esitetään koko roska.

 Language, self and society -kurssin esseeotsikoita katsoessa tulee vatsanväänteitä. Koko kurssi on tähän mennessä pettänyt korkeat ennakko-oletukseni johtuen lähinnä huonosta luennoitsijasta (joka sattuu olemaan myös seminar leaderini...) Oletin, että pääasiallinen luennoitsija olisi ollut sama kuin Sounds of English -kurssilla, ja ilmeisesti näin pitikin olla, mutta toisin kävi: hän pitää ilmeisesti vain kaksi seuraavaa luentoa, ja seuraavilla kahdella luennolla on vierailevat luennoitsijat Saksasta ja Espanjasta. Nyt tuntuu, etten ole luennoilla oppinut yhtikäs mitään, seminaareissakin hyvin vähän, ja esseen kirjoittaminen näillä eväillä hirvittää. On siis vain haalittava jostain hieman lisää itsekuria ja perslihaksia, ja panostettava siihen lukupuoleen normaalia enemmän.

Mutta niihin esseeotsikoihin. Niitä on kokonaiset kymmenen kappaletta mistä valita, eikä yksikään niistä ole sellainen, joka heti ensisilmäyksellä iskisi. Muihin tähän mennessä tarjollaolleisiin esseeaiheisiin verrattuna näistä suurin osa on paljon abstraktimpia ja väljempiä: aiemmissa jo itse kysymys on usein ollut niin tarkka, että se on rajannut aiheen melko tiukasti. Koska tämä tuntuu nyt kovin hankalalta, päätin kerrankin aloittaa tämän tuskailun ja itkuntuhertamisen jo hyvissä ajoin, kaksi viikkoa ennen deadlinea. Että minkä näistä nyt sitten ottaisi...

1. Evaluate the importance of languages and language use in a speaker's (i.e. any speaker of your choice, including yourself) personal and social identity.
2. Language shift is generally a positive thing, leading to self-betterment and liberation
3. Is it meaningful in linguistic analysis to speak of "women's talk"?
4. Despite its privileged place in sociolinguistic studies, the notion of diglossia rarely fits real-life situations.
5. Homo loquens is the talking animal and generally polite, playful and truthful.
6. Is language change merely a slow process of decay?
7. Describe and evaluate the main aspects of the language policy of UK. You may contrast the UK with another country.
8. Languages are dialects with an army and a navy.
9. World-wide, multilingualism is the norm and monolingualism the exception.
10. How would you characterise communicative competence?

Niin. Tätä täytyy pohtia.

It's okay, I'll do it tomorrow!

Mitä tänään olisi pitänyt tehdä
- Lukea lukea lukea. Luinko? En.
- Koota tarvittava aineisto maanantaiseen "The Global Village" -presentaatioon. Kokosinko? Hyvin vähänlaisesti.
- Käydä kylillä setvimässä intternetti takaisin puhelimeen. Kävinkö? En.
- Päivittää cv ajantasalle ja lähettää työhakemuksia. Juu en tehnyt.

Mitä tänään sitten tein
- Nukuin puolillepäivin.
- Katsoin South Parkkia.
- Teeskentelin tekeväni tuota Global Village -juttua. Oikeasti roikuin Facebookissa.
- Katsoin Uhrilampaat.
- Söin.

Ehkä huomenna sitten!
...niin varmasti. Huomenna on superjännittävä meet the parents -day, siis sunnuntailounas Chrisin äidin ja isäpuolen kanssa, iiiiks. Jossain vaiheessa on myös väännettävä maanantain presentation kokoon parini Christinen kanssa - matskut on siis oltava siihen mennessä kasassa. Ja illalla Chris on vielä luvannut kokata illallista (vallan erinomaista, itse ei tarvitse kokata ollenkaan!)
Eli tsori vaan, enhän mä saa mitään huomennakaan tehtyä kun pitää vain syödä :)

Tänään ei huvita stressata asioista enempää, vaan nyt pidetään hauskaa. Huomenna voi sitten taas sortteerata elämänsä järjestykseen.

Meh.

Meh. Meh. Meh. Mmmeh.

Tylsää kun ei ole rahaa tehdä mitään kivaa, kun on tehnyt kaikkea kivaa alkukuusta. Sitten on vain tylsää, ja kun on tylsää, tulee tylsälle ja huonolle tuulelle. Minne on rahat menneet, kysynpä vain. Eikä sitä kyllä mistään ole vähän aikaan tulossakaan mainittavasti, ja sitten pitäisi vielä säästää yrittää jos minnekään tahtoo ikinä matkustaa.

Pikku hiljaa alkaa myös puskea kesätyöstressiä, ihan jo alkaen sellaisesta peruskysymyksestä kuin että missä olisi kesän, Suomessa vai Englannissa. Järkevän työn saaminen Suomesta olisi todennäköisesti helpompaa, ja onhan siellä yksi lähesvarmanakki pizzanpyörittämössä, mutta toisaalta maksan kyllä täällä heinäkuusta alkaen kämpän vuokraa... Se, etten tiedä koeaikatauluani, lisää myös vaikeusastetta. Ja se, että millä mä täältä ryntään minnekään työhaastatteluihin Suomeen. Ja mitä vielä.

Minä lähden nyt ratsastamaan, jos vaikka tulisin paremmalle tuulelle.

Häitä ja muita

Viime viikolla tein pikavisiitin Suomeen juhliakseni äidin ja Mikan häitä. Keskiviikkona lensin aurinkoisesta Stanstedista jäätävänkylmään Tampereelle. Kevyt 30 asteen lämpötilaero ei tuntunut missään...

Canterbury

Viiala

Torstain suurin saavutus oli saada runoanalyysiessee vihdoinkin valmiiksi. Pitkällisen jahkailun ja useamman runonvaihdon jälkeen sain viimein kirjoitettua 1008 sanaa Edith Södergranin runosta Pale lake of fall ('Höstens bleka sjö'). Alkuperäiskielisen ja käännöksen vertailu helpotti tulkintaa huomattavasti, esimerkkinä vaikkapa toinen säkeistö:

Höstens bleka sjö, | Pale lake of fall,
hur din krusning gömmer, | how your ripple steals,
hur din spegel glömmer | how your glass conceals
dagar som dö. | the days beyond recall.

Ja vaikken mikään suuri runouden ystävä olekaan, niin totesin kyllä, että Södergranin runoista pidän. Jos kukaan muuten tietää, miten kyseinen runo on suomennettu, niin saa ilmoitella - googlettamalla en ainakaan ihan äkkiseltään löytänyt.

Häitä edeltävänä iltana, perjantaina, suuntasimme viime hetken asustehankintojen jälkeen hääpaikalle Vaihmalan Hoviin, missä morsmaikun ja kaasojensa kera höyrysaunottiin, syötiin ja suoritettiin viime hetken askartelut.

Onnelliset

Lauantaina oli sitten Se Päivä. Kampaaja saapui kihartamaan ja kähertämään, ja onnistui aivan erinomaisesti, kaikilla oli superhieno tukka. Kun maalitkin oli naamassa ja mekot päällä, suunnattiin kirkkoon. Näissä häissä oli kyllä ehdottomasti puitteet kunnossa, vihkiminen kun oli Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa, ja itse hääjuhla sitten upeassa Vaihmalassa - molemmat tosi kauniita paikkoja. Itse avioliiton siunaustilaisuuskin oli kaunis: pappi puhui hyvin, veljen tyttöystävä kavereineen soitti Bachia harmonikalla niin että tuli tippa linssiin, ja kokonaisuutena se vain oli niin hieno. Hääjuhlassa ruoka oli hyvää, seura erinomaista ja tunnelma lämmin. Kuinka kiva onkaan, kun koko suku kokoontuu yhteen! Perinteiset puheet, morsiamenryöstö, sukkanauhan ja kimpun heitot (MINÄ NAPPASIN!!) ja muutama leikkikin käytiin läpi, ja juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille asti.

Sunnuntai meni juhlista toipuessa, ja maanantaina olikin jo aika matkata takaisin Englantiin. Vaikka Suomessa olikin ihanaa, oli myös kiva palata tänne tällä hetkellä melko sateiselle saarelle, kun joukko ihania ystäviä oli odottamassa :-)

Happy lovey-dovey day!

Se on täällä taas, tuo ah-niin-ihana kaupallinen rakkauden päivä. Kaupathan ovat tietenkin jo viikkotolkulla olleet pullollaan oksettavan siirappisia rakkaudentunnustuskortteja ja ällösöpöjä pehmoleluja. Cheesy, tacky junk.

Alkuperäinen suunnitelmani oli olla välittämättä koko päivästä, vältellä ylitsepursuavan rakastuneita pariskuntia, ja illalla vetää sivistyneet mäskit Nordic Societyn kanssa. Sitten ihan yllättäen (no joo...) jostain ilmaantuikin Ihan Oikea Poikaystävä, joka haluaa viettää kunnon Valentine's Dayn. Luojan kiitos ei onneksi mitään mautonta tai karseaa tai muutenkaan kauheasti normaalista poikkeavaa: Chris laittaa ruokaa, joka sitten nautitaan viinin ja elokuvien kera. 

Vaikka odotan iltaa ja tiedän, että siitä tulee ihanaa, olen sitä mieltä, että sekä Valentine's day että suomalainen versionsa Ystävänpäivä on kyllä yksi turhimpia päiviä vuodessa: eikö jokaisen päivän pitäisi olla ystävänpäivä, päivä jolloin voi kertoa rakkaillensa välittävänsä heistä. Siihen ainakin itse pyrin.

Hyvää ystävänpäivää rakkaat, ihan 365 - toisinaan jopa 366 - päivää vuodessa! 

Viikset nachojuustossa

Ne kuuluisat nachoviikset

Viikonloput tuntuvat ihan hirveän pitkiltä, kun ne alkavat jo torstai-iltapäivästä. Ei siis pahalla tavalla pitkiltä, tuntuu vain, kuin olisi monta sunnuntaita peräkkäin.

Torstaina ei ollut tarkoitus tehdä mitään, mutta jotenkin siinä sitten wine pongin ja vodka pongin jälkeen alkoi baariin lähtökin tuntua hyvältä idealta. Kohteena oli K Bar, ja vaikka yleensä en hirveästi nauti niiden r&b-torstaista, tällä kertaa oli ihan hauskaa.

Perjantaina järjestimme meksikohenkiset bileet keittiössä. Huonosta valmistelusta huolimatta kemut oli hauskat, porukka mukavaa ja suurimmalla osalla vaikutti olevan kivaa. Mun mielestä on ihanaa, että vaikka meitäkin oli melko sekalainen seurakunta koolla, eivätkä kaikki todellakaan tunteneet toisiaan, tunnelma on katossa ja kaikilla juttuseuraa. Illan päätteeksi totesin hukanneeni avaimeni, jotka sitten onneksi löytyivät seuraavana iltana Chrisin lattialta (tuhannen taalan kysymys on, miten ne ikinä sinne päätyivät).

Lauantaina ei tehty tasan mitään muuta kuin vetelehdittiin koko päivä sängyssä piirrettyjä ja leffoja katsellen.

Tänään tavoitteeni oli aloittaa runoanalyysi, ja kyllähän mä sen tavallaan aloitin, valitsin runon ja kirjoitin sen koneelle. Sitten totesin että jaa-a, kylläpä oon taas paiskinut hommia, parasta pitää tauko ja lähteä shoppailemaan. Shoppailu oli kuitenkin hyvä, löysin mekon äitin hääjuhliin, ja pari muutakin kivaa vaatekappaletta tarttui mukaan.

Kilo heppajuttuja

Tänään oli kauden kolmannet kilpailut, ja tällä kertaa järjestävä yliopisto oli Brunel. Kilpailu ratsastettiin Littlebourne Farmilla Lontoon Uxbridgessä, ja jälleen kerran meidän pikku talli kalpeni ihan täysin tuon ratsastuskeskuksen rinnalla. Matkaan jouduttiin lähtemään jo aamuseitsemältä, mikä näin "herään sitten kuin jaksan"-mentaliteettiin tottuneelle oli melko epäinhimillinen aika olla hereillä.

Päästiin paikalle hyvissä ajoin, ja kaikkien joukkueiden saavuttua pyöräytettiin kisa käyntiin arpomalla kouluratsastushevoset. Käytössä on siis neljä hevosta, joilla jokainen joukkue ratsastaa - yksi hevonen suorittaa siis saman kouluradan neljästi, ja jokainen samaan joukkueeseen kuuluva ratsastaa eri hevosella. Koko kilpailun tavoitteena on saada mahdollisimman pieni virhepistemäärä: jokaisella hevosella parhaan pistemäärän saanut ratsastaja saa nolla virhepistettä, toiseksi parhaan tuloksen tehnyt taas saa parhaiden pisteiden ja omien pisteidensä erotuksen verran virhepisteitä jne. Joukkuepisteisiin lasketaan mukaan kolmen parhaan tulos - ei siis ole maailmanloppu, jos yksi ratsastaja kämmää. Kouluratsastuksesta mainitsemisen arvoista on vielä se, että ratsastaja saa läpi ohjelman päättää, istuuko harjoitusravissa vai keventääkö. Lisäksi raippa saa olla mukana radalla, mutta kannuksia ei yleensä saa käyttää.

Eleganttia menoa kotikisoissa... Hevonen on Silver, kuvan otti Holly.

Omalle kohdalleni osui semihuono arpaonni vireän ja säpsäkän ruunan muodossa. Tai oikeastaan varsinainen huono säkä kävi lähtöjärjestyksen arvonnassa, sain nimittäin kunnian ratsastaa ensimmäisenä tuota vireää otusta. Verkassa hevonen oli ihan kiva, suhteellisen rento ja keskiravitkin irtosi. Rataa kiertäessä se kuitenkin jännittyi, ja tuomari sattui antamaan lähtömerkin juuri, kun olimme auton kohdalla. Eiköhän polle siitä singonnut takavasemmalle. Itse kiikuin puoliksi ilmassa kaulaa halaten, mutta kouluradalla EI VOI pudota ja niinpä kampesin itseni takaisin satulaan. Tästä insidentistä johtuen ratsuni oli kaikkea muuta kuin rento, mutta ei se mitään, todellisen sankarin tavoin pylpersimme kuitenkin menemään ihan kohtuullisen hyvin, tulokseksi saimme 66.25%, mikä oli toiseksi paras pistemäärä tällä hevosella.

Kouluratsastuksen jälkeen kuunneltiin väliaikatulokset (meidän joukkue oli pahaisella kolmannella sijalla), syötiin järjestäjien tarjoama lounas (sipsejä, pieniä lihapasteijoita, pullamössösämpylää "voileipätäytteellä", joka on lähinnä majoneesia + esim. kanaa, sekä tietty suklaata), käveltiin esterata ja arvottiin hyppyhevoset.

Esteiden maksimikorkeus on 85cm, ja ne ratsastetaan tyyliarvosteluna. Esteillä toimii sama virhepistesysteemi kuin koulussakin, eli parhaat pisteet saanut saa nolla virhepistettä jne. Täällä erikoista on tervehtimiskäytäntö, joka tuntuu hieman vaihtelevan kilpailupaikasta ja tuomarista toiseen: ensimmäisessä kilpailussa tervehdittiin radan jälkeen, toisessa ennen rataa, ja tänään sekä että. Ja laatuun ei suinkaan käy vauhdissa suoritettu perinteinen "raippa lippaan"-nyökkäys, vaan kouluratsastushenkisesti pysähdytään siihen tuomarin eteen, käsi sivulle ja nyökkäys.

Radankävely Brunelin kisoissa

Esteradan suoritin isolla kimolla ruunalla, joka muilla ratsastajilla osoitti olevansa loppajalka, jos ei aktiivisuutta löytynyt riittävästi. Pääsin siis ratsastamaan tällä hevosella viimeisenä, mikä yleensä on eduksi, sillä muiden ratsastajien veryttelyn ja ratojen katsomisesta hyötyy suuresti, varsinkin kun veryttelyaika per ratsastaja on tosi lyhyt (esteillä viisi minuuttia ja neljä hyppyä, koulussa seitsemän minuuttia). Joka tapauksessa sain hepoon vauhtia, tehtiin puhdas rata ja jälleen kerran hevosen toiseksi parhaat pisteet.

Lopputuloksia kuullessa meidän joukkue sai yllättyä iloisesti: noustiin kolmannelta sijalta toiselle! Lisäksi saatiin henkilökohtaisiakin sijoituksia, minä olin neljäs ja Becki kuudes. Tällä hetkellä meidän liigaa johtaa Brunel, joilla tämän kilpailun voiton myötä on 11 pistettä. Meidän joukkueella on yhdeksän pistettä, joten teoriassa meillä on vielä mahdollisuus päästä regionalseihin, jos voitamme seuraavan kilpailun, ja Brunel on kolmas tai neljäs. Kuinka todennäköinen tällainen lopputulema on onkin sitten eri asia.

Joukkue 4., joukkue 1., henkilökohtainen 2., joukkue 2., henkilökohtainen 4.
Ensimmäisen ruusukkeen pitäisi kyllä olla kolmonen.

Nyt on onneksi kuitenkin taukoa vähän, kolmen viikon kisaputken jälkeen on ihan kiva vähän hengittää. Liigan viimeisen kilpailun järjestää Essex joskus maaliskuussa.