keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Häitä ja muita

Viime viikolla tein pikavisiitin Suomeen juhliakseni äidin ja Mikan häitä. Keskiviikkona lensin aurinkoisesta Stanstedista jäätävänkylmään Tampereelle. Kevyt 30 asteen lämpötilaero ei tuntunut missään...
Canterbury
Viiala
Torstain suurin saavutus oli saada runoanalyysiessee vihdoinkin valmiiksi. Pitkällisen jahkailun ja useamman runonvaihdon jälkeen sain viimein kirjoitettua 1008 sanaa Edith Södergranin runosta Pale lake of fall ('Höstens bleka sjö'). Alkuperäiskielisen ja käännöksen vertailu helpotti tulkintaa huomattavasti, esimerkkinä vaikkapa toinen säkeistö:
Höstens bleka sjö, | Pale lake of fall,
hur din krusning gömmer, | how your ripple steals,
hur din spegel glömmer | how your glass conceals
dagar som dö. | the days beyond recall.
Ja vaikken mikään suuri runouden ystävä olekaan, niin totesin kyllä, että Södergranin runoista pidän. Jos kukaan muuten tietää, miten kyseinen runo on suomennettu, niin saa ilmoitella - googlettamalla en ainakaan ihan äkkiseltään löytänyt.

Häitä edeltävänä iltana, perjantaina, suuntasimme viime hetken asustehankintojen jälkeen hääpaikalle Vaihmalan Hoviin, missä morsmaikun ja kaasojensa kera höyrysaunottiin, syötiin ja suoritettiin viime hetken askartelut.

Onnelliset
Lauantaina oli sitten Se Päivä. Kampaaja saapui kihartamaan ja kähertämään, ja onnistui aivan erinomaisesti, kaikilla oli superhieno tukka. Kun maalitkin oli naamassa ja mekot päällä, suunnattiin kirkkoon. Näissä häissä oli kyllä ehdottomasti puitteet kunnossa, vihkiminen kun oli Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa, ja itse hääjuhla sitten upeassa Vaihmalassa - molemmat tosi kauniita paikkoja. Itse avioliiton siunaustilaisuuskin oli kaunis: pappi puhui hyvin, veljen tyttöystävä kavereineen soitti Bachia harmonikalla niin että tuli tippa linssiin, ja kokonaisuutena se vain oli niin hieno. Hääjuhlassa ruoka oli hyvää, seura erinomaista ja tunnelma lämmin. Kuinka kiva onkaan, kun koko suku kokoontuu yhteen! Perinteiset puheet, morsiamenryöstö, sukkanauhan ja kimpun heitot (MINÄ NAPPASIN!!) ja muutama leikkikin käytiin läpi, ja juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille asti.

Sunnuntai meni juhlista toipuessa, ja maanantaina olikin jo aika matkata takaisin Englantiin. Vaikka Suomessa olikin ihanaa, oli myös kiva palata tänne tällä hetkellä melko sateiselle saarelle, kun joukko ihania ystäviä oli odottamassa :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti