Kilo heppajuttuja

Tänään oli kauden kolmannet kilpailut, ja tällä kertaa järjestävä yliopisto oli Brunel. Kilpailu ratsastettiin Littlebourne Farmilla Lontoon Uxbridgessä, ja jälleen kerran meidän pikku talli kalpeni ihan täysin tuon ratsastuskeskuksen rinnalla. Matkaan jouduttiin lähtemään jo aamuseitsemältä, mikä näin "herään sitten kuin jaksan"-mentaliteettiin tottuneelle oli melko epäinhimillinen aika olla hereillä.

Päästiin paikalle hyvissä ajoin, ja kaikkien joukkueiden saavuttua pyöräytettiin kisa käyntiin arpomalla kouluratsastushevoset. Käytössä on siis neljä hevosta, joilla jokainen joukkue ratsastaa - yksi hevonen suorittaa siis saman kouluradan neljästi, ja jokainen samaan joukkueeseen kuuluva ratsastaa eri hevosella. Koko kilpailun tavoitteena on saada mahdollisimman pieni virhepistemäärä: jokaisella hevosella parhaan pistemäärän saanut ratsastaja saa nolla virhepistettä, toiseksi parhaan tuloksen tehnyt taas saa parhaiden pisteiden ja omien pisteidensä erotuksen verran virhepisteitä jne. Joukkuepisteisiin lasketaan mukaan kolmen parhaan tulos - ei siis ole maailmanloppu, jos yksi ratsastaja kämmää. Kouluratsastuksesta mainitsemisen arvoista on vielä se, että ratsastaja saa läpi ohjelman päättää, istuuko harjoitusravissa vai keventääkö. Lisäksi raippa saa olla mukana radalla, mutta kannuksia ei yleensä saa käyttää.

Eleganttia menoa kotikisoissa... Hevonen on Silver, kuvan otti Holly.

Omalle kohdalleni osui semihuono arpaonni vireän ja säpsäkän ruunan muodossa. Tai oikeastaan varsinainen huono säkä kävi lähtöjärjestyksen arvonnassa, sain nimittäin kunnian ratsastaa ensimmäisenä tuota vireää otusta. Verkassa hevonen oli ihan kiva, suhteellisen rento ja keskiravitkin irtosi. Rataa kiertäessä se kuitenkin jännittyi, ja tuomari sattui antamaan lähtömerkin juuri, kun olimme auton kohdalla. Eiköhän polle siitä singonnut takavasemmalle. Itse kiikuin puoliksi ilmassa kaulaa halaten, mutta kouluradalla EI VOI pudota ja niinpä kampesin itseni takaisin satulaan. Tästä insidentistä johtuen ratsuni oli kaikkea muuta kuin rento, mutta ei se mitään, todellisen sankarin tavoin pylpersimme kuitenkin menemään ihan kohtuullisen hyvin, tulokseksi saimme 66.25%, mikä oli toiseksi paras pistemäärä tällä hevosella.

Kouluratsastuksen jälkeen kuunneltiin väliaikatulokset (meidän joukkue oli pahaisella kolmannella sijalla), syötiin järjestäjien tarjoama lounas (sipsejä, pieniä lihapasteijoita, pullamössösämpylää "voileipätäytteellä", joka on lähinnä majoneesia + esim. kanaa, sekä tietty suklaata), käveltiin esterata ja arvottiin hyppyhevoset.

Esteiden maksimikorkeus on 85cm, ja ne ratsastetaan tyyliarvosteluna. Esteillä toimii sama virhepistesysteemi kuin koulussakin, eli parhaat pisteet saanut saa nolla virhepistettä jne. Täällä erikoista on tervehtimiskäytäntö, joka tuntuu hieman vaihtelevan kilpailupaikasta ja tuomarista toiseen: ensimmäisessä kilpailussa tervehdittiin radan jälkeen, toisessa ennen rataa, ja tänään sekä että. Ja laatuun ei suinkaan käy vauhdissa suoritettu perinteinen "raippa lippaan"-nyökkäys, vaan kouluratsastushenkisesti pysähdytään siihen tuomarin eteen, käsi sivulle ja nyökkäys.

Radankävely Brunelin kisoissa

Esteradan suoritin isolla kimolla ruunalla, joka muilla ratsastajilla osoitti olevansa loppajalka, jos ei aktiivisuutta löytynyt riittävästi. Pääsin siis ratsastamaan tällä hevosella viimeisenä, mikä yleensä on eduksi, sillä muiden ratsastajien veryttelyn ja ratojen katsomisesta hyötyy suuresti, varsinkin kun veryttelyaika per ratsastaja on tosi lyhyt (esteillä viisi minuuttia ja neljä hyppyä, koulussa seitsemän minuuttia). Joka tapauksessa sain hepoon vauhtia, tehtiin puhdas rata ja jälleen kerran hevosen toiseksi parhaat pisteet.

Lopputuloksia kuullessa meidän joukkue sai yllättyä iloisesti: noustiin kolmannelta sijalta toiselle! Lisäksi saatiin henkilökohtaisiakin sijoituksia, minä olin neljäs ja Becki kuudes. Tällä hetkellä meidän liigaa johtaa Brunel, joilla tämän kilpailun voiton myötä on 11 pistettä. Meidän joukkueella on yhdeksän pistettä, joten teoriassa meillä on vielä mahdollisuus päästä regionalseihin, jos voitamme seuraavan kilpailun, ja Brunel on kolmas tai neljäs. Kuinka todennäköinen tällainen lopputulema on onkin sitten eri asia.

Joukkue 4., joukkue 1., henkilökohtainen 2., joukkue 2., henkilökohtainen 4.
Ensimmäisen ruusukkeen pitäisi kyllä olla kolmonen.

Nyt on onneksi kuitenkin taukoa vähän, kolmen viikon kisaputken jälkeen on ihan kiva vähän hengittää. Liigan viimeisen kilpailun järjestää Essex joskus maaliskuussa.