Happy lovey-dovey day!

Se on täällä taas, tuo ah-niin-ihana kaupallinen rakkauden päivä. Kaupathan ovat tietenkin jo viikkotolkulla olleet pullollaan oksettavan siirappisia rakkaudentunnustuskortteja ja ällösöpöjä pehmoleluja. Cheesy, tacky junk.

Alkuperäinen suunnitelmani oli olla välittämättä koko päivästä, vältellä ylitsepursuavan rakastuneita pariskuntia, ja illalla vetää sivistyneet mäskit Nordic Societyn kanssa. Sitten ihan yllättäen (no joo...) jostain ilmaantuikin Ihan Oikea Poikaystävä, joka haluaa viettää kunnon Valentine's Dayn. Luojan kiitos ei onneksi mitään mautonta tai karseaa tai muutenkaan kauheasti normaalista poikkeavaa: Chris laittaa ruokaa, joka sitten nautitaan viinin ja elokuvien kera. 

Vaikka odotan iltaa ja tiedän, että siitä tulee ihanaa, olen sitä mieltä, että sekä Valentine's day että suomalainen versionsa Ystävänpäivä on kyllä yksi turhimpia päiviä vuodessa: eikö jokaisen päivän pitäisi olla ystävänpäivä, päivä jolloin voi kertoa rakkaillensa välittävänsä heistä. Siihen ainakin itse pyrin.

Hyvää ystävänpäivää rakkaat, ihan 365 - toisinaan jopa 366 - päivää vuodessa!