How to miss the same lecture twice within an hour

Heräsin kymmentä yli kymmenen, ja totesin, että jaa, luento alkoi ihan juuri.
Suihkun ja aamiaisen jälkeen, yhdentoista aikoihin, vilkaisin lukujärjestystä. Se oliskin ollut kello 11 se luento.

This is my head exploding from the weight of the thoughts inside

Jumpe kun olisi niin paljon kirjoitettavaa, ettei tiedä, mistä lähtisi liikkeelle, joten lykkää kirjoittamista myöhemmäksi, jolloin kirjoitettavan määrä ja määrästä johtuva ahdistus vain kasvavat (jälkimmäinen lähes eksponentiaalisesti).

Viime hetken reenit

B-joukkue matkaa huomenna ensimmäiseen kilpailuunsa, jonka järjestää Imperial College London - tämä on siis se kilpailu, jonka oli tarkoitus olla jo ennen joulua.

Tänään oli vielä viime hetken treenit, jotka ratsastettiin epäinhimillisen aikaisin. Ensin verkattiin yksi hevonen ja ratsastettiin kouluohjelma läpi, minkä jälkeen vaihdettiin hevosia, istuttiin uuden hepan selässä vain pari minuuttia, ja ratsastettiin kouluohjelma uudelleen. Ensimmäinen hevoseni oli isohko pv Cashell, joka oli ihan jees, joskin tosi vino. Tällä en typeryyksissäni tajunnut verkatessa kokeilla, kuinka paljon uskaltaa pyytää lisää ravia, ja kuinka paljon on pidettävä vastaan, ettei riko. Niinpä sitten ohjelmaa ratsastaessani pyysin liikaa enkä pitänyt tarpeeksi, ja Cash rikkoi keskiravin laukalle. Laukkaohjelma oli kyllä hyvä, ja ope antoi kiitosta täsmällisyydestä.

Toinen hepo oli aika lailla Twisterin näköinen pikku cob, Guinness. Edellinen pilotti oli ratsastanut muutenkin reipasta Guinnessiä eteen vähän tarpeettoman paljon, ja koko poni oli kuin viulun kieli. Yritäpä siinä sitten muutamassa minuutissa ratsastaa se rennoksi. Ehkä meno ei kuitenkaan näyttänyt hirveän pahalta, vaikka kiemurreltiin menemään miten sattui ja ohjalla olikin ajoittain n. 200kg, sillä kehuja tuli aktiivisuudesta ja energisyydestä, sekä jälleen täsmällisyydestä.

Eilen kouluohjelmaa tutkiessa mulle selvisi, että ratsastaja saa ihan itse päättää läpi ohjelman, keventääkö vai istuuko penkissä. Olin ainoa, joka ratsasti koko raviohjelman keskiraveja lukuunottamatta harjoitusravissa. Minusta on semisti typerännäköistä pylpertää koulua keventäen.

Joka tapauksessa uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä. C-joukkueen kertoman mukaan ainakaan muiden C-joukkueiden ratsastajat eivät todellakaan ole kovin kummoisia, ja B- ja C-joukkueet kisaavat kuitenkin periaatteessa samalla tasolla.

Keittiöavautumista

Tänään oli taas sellainen päivä, että normaali kello kuuden keittiöruuhka ei tuntunut yhtään kotoisalta ja mukavalta yhteenkokoontumiselta, vaan lähinnä ahdistavalta. Kymmenen tyyppiä huseeraa keittiössä ja puolillakaan ei ole aavistustakaan siitä, mitä ovat tekemässä. Levyt ja uunit jäävät täysille, eikä kukaan tajua laittaa liesituuletinta päälle. Tiskialtaat ovat kaaoksen vallassa, ja taaskaan tietyt tyypit eivät siivonneet jälkiään.

NIIN RAIVOSTUTTAVAAAAAAAA
En todellakaan ole mikään neatfreak nipo, mutta kyllä se jossain vaiheessa laittaa suoranaisesti vituttamaan, kun ei edes omia astioitaan mahdu tiskaamaan, kun molemmat pesualtaat ovat täynnä ei-kenenkään kattiloita ja aterimia.

Sen kyllä voin ihan kursailematta sanoa, että minä olen meidän keittiöltä se, jolla on homma eniten hallussa. Ja olen siitä ylpeäkin, joten kiitos vain äitille ja iskälle, etteivät vain passanneet ja tuoneet kaikkea kultalautasella, vaan itsekin piti - ja sai! - opetella kotitaloustöitä ja ruuanlaittoa. Onkohan näillä täällä Briteissä ollenkaan köksää tai vastaavaa ainetta koulussa pakollisena? Epäilen melko vahvasti. Tätä kädettömyyttä seuraillessa tulee mieleen, että ehkä kannattaisi harkita sen lisäämistä opetussuunnitelmaan.

Loppupäätelmänä voisi todeta, että kai tämä osoittaa jonkinlaista kontrollifriikkeyttä, kun tällaisesta jaksan stressata. Samaan tapaan, kuin jotkut koirat ja hevoset on: jos meno on kaoottista, eikä ole selkeää pomoa, ne stressaantuvat ja ottavat ohjat omiin käsiinsä ja ryhtyvät johtajiksi. Jonkun on pidettävä edes jonkinasteista kuria ja järjestystä yllä, ja jos ei kukaan muu sitä tee, niin minä sitten. Ni.

Tähän tarjoilen vielä kuvan caramelised onion tartista, jota väännettiin pitkään ja hartaasti... Eikä ollut edes mun oma päivälliseni!

Delish!

I am the Master Chef.

Leipomani kakku sai ihan hirveästi kehuja. Pohja oli niiiiiiin kuohkea ja 'spongy' ja vielä kaiken muun hyvän lisäksi tiikerikakku-henkisesti kuvioitu, ja suklaakuorrute ihan törkeän hyvää.

Myös päivälliseni - uuniperuna, valkosipuli-pinaattitäytteinen jättiherkkusieni ja kermaista kastiketta - meinattiin viedä lautaselta, kun oli kuulemma niin namia.

Näitä tähtihetkiä muistellessa ei enää haittaa niin paljon, että tänään ei onnistu mikään :)

Vetelehdintää

Tuntuu omituiselta, että olen ollut takaisin Canterburyssa vain viikon. Toisaalta kulunut viikko on mennyt hirveän nopeasti, mutta kuitenkin samanaikaisesti tuntunut tosi pitkältä. Niin paljon on jo ehtinyt tapahtua, vaikka oikeastaan ei ole tapahtunut mitään. Vai onko.. vai eikö!

Eilisilta oli kiva, Holly, joka myös opiskelee englantia, tuli ensin tänne chillailemaan, ja myöhemmin suuntasimme The Venueen. Oli mukava tutustua Hollyyn paremmin: en muutenkaan oikeastaan edes tunne kovin montaa ihmistä kurssiltani. Lisäksi myös Holly on hevosihmisiä, joten siltäkin aihealueelta riitti juttua. Kaikenkaikkiaan oli hauskaa, ja päätimme yksissä tuumin, että meidän pitää hengailla enemmänkin.

Tänään olen kyllä ollut aikamoinen nahjus. Toisaalta olen ollut reipas ja leiponut kakun, mutta olen kuitenkin edelleen yöpuvussa, enkä ole vieläkään ollut tarpeeksi viitseliäs mennäkseni suihkuun. Ehkä käyn nyt heittämässä pyykit koneeseen, ja niiden pyöriessä käyn itse suihkussa. Samin synttärijuhlintahulinat olisi olleet tänään, mutta pankkitili sanoi ei, joten nyt saa se reissu jäädä välistä. Origins saa kelvata tänään.

Today, I rode Willy.

Juu-u, näin kävi. Kyseessä oli kuitenkin muhkea cob-ruuna Willy, eikä mikään -ahihihi- mies. Ratsastuskeli oli mitä mainioin, ei ollut liian kylmää tai tuulista, ja aurinkokin jaksoi paistaa ajoittain. Siinäpä sitten ylitettiin maahankaivettuja puomeja. Vaikka Willy-hepo olikin aika karsea ja vei vinouden käsitteen ihan uudelle tasolle, se hyppäsi ihan kiltisti ja pienellä potkimisella ja pusertamisella suoriutui tehtävistä joten kuten kunniallisesti.

Ja huomhuom! Tänään saappaat olivat mukavat ratsastaa ensimmäistä kertaa ehkä ikinä!
Ja vielä isompi HUOMHUOM! UKC Equestrian C-team voitti taas kilpailunsa, ja pääsee Regionalseihin!

Ratsastelun lisäksi olen tänään ollut edeltävästä illasta huolimatta ollut lähes reippaana kahdessa seminaarissa (9-10, 10-11). Illalla tarkoituksena oli mennä Venuen Neon vs. CO2 -iltaan, mutta koska erinäisten syiden ja sattumien vuoksi sinne ei koskaan menty, päädyttiin pelaamaan Centurion-nimistä juomapeliä. Tässä hyvin fiinissä pelissä juodaan yksi shotti kerran minuutissa sadan minuutin ajan. Tietenkin jäykillä pelaaminen olisi suoranainen itsemurha, joten käytössä on siideri ja kaltsu. Ensimmäinen luovuttaja/oksentaja/muuten vain huono yksilö häviää - meidän pelissä se oli Katie, joka päätti 32. shotin kohdalla saaneensa tarpeeksi. Koko muu porukka sinnitteli loppuun asti. Ja yhden centurio-kierroksen jälkeen voi vielä ihan hyvin pelata beer pongia....

Huomenna on luento kello 10, mutta hyvin se menee!

ns. "Onnistuja-päivä"

• Heräsin kello 9:00, ja vaikka mieli tekikin jäädä köllimään, en jäänyt!
• Saavuin ajoissa molemmille luennoille ja seminaariin, jotka olivat 90-prosenttisesti mielenkiintoisia
• Tein superhyvää tonnikalasalaattia
• Kävin salilla vaikkei pitänyt

Ainoastaan poolia pelatessa olen tänään ollut hieman epäonninen yksilö. Mutta ei se mitään!

Uudenvuodenbileet, pt 2

Eilisen suuri ohjelmanumero ruokashoppailun lisäksi oli Uudenvuodenbileet (onko uudenvuodenbileet yhdyssana?), vain reilut kaksi viikkoa myöhässä! Kestien pukukoodi oli "posh cats - kinda like aristocats" eli aristokattihengessä piti siis pukeutua vähän parempiin rytkyihin, ja lisäksi kissaksi. Ei muuta kuin nenää ja viiksiä piirtämään. Kuvassa esiintyvä Herra Kissa demonstroi nenän ja viiksien piirtokykyäni erinomaisesti.

Keskiyöhön oli tietenkin countdown, ja kellon lyötyä 00:00 kaivettiin paukkuserpentiinit esiin ja laulettiin Auld Lang Syne. Sanojahan en todellakaan osannut, mutta entäs sitten!

Olin eilen muuten ehkä kömpelöin ikinä: iltapäivällä kaadoin lähes täyden teemukini keittiön pöydälle, tämän jälkeen Kanen drinksut hänen työpöydälleen, sitten Jägermeisterit omaan silmääni, pariin kertaan omat juomat päälleni, ja vielä illan päätteeksi mukillisen vettä Kanen pöydälle. Eikä tätä kämmäilyä voi laittaa edes kännin piikkiin, olin lähes selvinpäin!

Huomenna alkaa kevätlukukausi. Kurssien suhteen tilanne on hyvä, kaikki ovat uusia alkavia kursseja, joten pääsee aloittamaan taas puhtaalta pöydältä. Alkavien kurssien toivon olevan mielenkiintoisempia kuin syksyn kurssit, ja ainakin kurssikuvausten perusteella näin onkin. Ohjelmassa on siis Language, Self and Society, joka keskittyy sosiolingvistiikkaan; Tackling Text: Explaining Style, joka on stilistiikan (eli kirjallisen kielen, tekstien ja diskurssin tyylintutkimus) kurssi; Contemporary Culture, joka toivottavasti on vähemmän pitkäveteinen, kuin Modern Culture oli; ja Language and Meaning, joka keskittyy semantiikkaan (eli merkitysoppiin) ja pragmatiikkaan (tilanteen ja kontekstin vaikutus merkitykseen). Kaikkia kursseja odotan ihan mielenkiinnolla, ehkä tuo sosiolingvistiikka on kuitenkin tällä hetkellä se, joka kiinnostaa eniten.

Lukujärjestyskin on ihan suhteellisen kelvollinen:
Maanantaisin 11-13 Tacking Text luento ja seminaari yhteen pötköön, 15-16 Language and Meaning luento, ja vielä 17-18 Contemporary Culture seminaari.
Tiistaisin klo 15 Language, Self and Society luento. Saa myös Ruby Tuesdayt (eli jokatiistaiset indiepartyt) jäädä vähän vähemmälle, sillä...
Keskiviikkoisin on heti klo 9 Language and Meaning seminaari, ja klo 10 Language, self and Society seminaari.
Torstaisin on vain Contemporary Culture luento kello kymmeneltä, minkä jälkeen alkaa VIIKONLOPPU!!! Mielestäni kolmen päivän mittainen viikonloppu ansaitsee kolminkertaisen hurraa-huudon!

Back in the good ole Banterbury

Ei taas eilen mennyt ihan niinkuin piti. Lento oli ihan himppasen myöhässä, ja matkatavaroiden tuleminen kesti 45 minuuttia. Eipä siinä sitten paljoa enää tarvinnut junaan ryntäillä - vietin siis yön Gatwickin lentokentällä.

Läppäristä loppui akku ihan alkumetreillä, samoin paremmasta&viihdyttävämmästä puhelimesta. Ei mulla tietenkään ollut adapteria mukana, joten en saanut kumpaakaan ladattua. Mikään ei tietenkään ollut siihen aikaan edes auki, Costaa ja M&S Foodia lukuunottamatta. Onneksi oli lukemista mukana. Ja huvittavia ihmisiä: norjalaiset jarkot, jotka selvästi eivät hokanneet, että saattaisin ymmärtää, mitä he puhuvat; ja Cityssä työskenteleviä, laskettelumatkalle lähdössä olleita juippeja; ja setä, joka puhui hyvin-vanhan-sedän-äänellään hassuja juttuja.

Nukuin vähän ja huonosti, mutta onneksi pääsin hyppäämään junaan jo ennen puolta seitsemää. Vaihdot painavien matkatavaroiden kanssa ei todellakaan olleet mitään herkkua, mutta pääsinpä perille kuitenkin.

Heti suihkussa käydessä tuli koti-ikävä: missä on lattialämmitys, missä on kaikki se tila, ja mikä on tää olematon vedenpaine :( Nyt syön Missä Xiä ja pesen pyykkiä. Ehkä se tästä taas.

Lähtö on taas lähellä

Laukut on suunnilleen pakattu. Tuliaisiksi itselleni ostin Muumi-seinäkalenterin (ei niitä typeriä animaatiomuumeja, vaan niitä oikeita, Tove Janssonin Muumeja), Ruispaloja, Missä Äxiä ja jättipussin salmiakkeja. Ja Pasilan ensimmäisen kauden!!





Näillä pärjää helmikuuhun.

Lento lähtee vartin yli yhdeksän, ja suunnilleen puoli kahden aikoihin Englannin aikaa olen Canterburyssa, olettaen, että kaikki menee jouhevasti matkatavaroiden ja junanvaihtojen suhteen.

Lomaextra

Long time no see. Lomalla on tullut rentouduttua niin täydellisen perusteellisesti, ettei blogin kirjoittelu ole paljoa jaksanut kiinnostaa. Nyt, kun loppu on liki, on kuitenkin syytä koota tuju lomafiilispakkaus.

Tulomatka Suomeen sujui epäilyksistäni huolimatta yllättävän sulavasti. Vaikka junat olivat myöhässä, molemmat vaihdot onnistuivat hyvin, koska kaikki junat olivat tasapuolisesti jäljessä aikatauluista. Lentokin viivästyi vain tunnin. Äippä ja Herra PuliKoira olivat Helsingissä vastassa, oli iiiihanaa!

Koko loman ajan on oikeastaan tullut sukkuloitua Viialan ja Hämeenlinnan väliä: lentokentältä Viialaan, sitten pari päivää ennen jouluaattoa Hämeenlinnaan, joulupäivänä taas Viialaan, uudeksivuodeksi Hämeenlinnaan, loppiaisena Viialaan... Pointti varmasti selvisi.

Hämeenlinnassa tuli hieman hevosteltua, kävin ratsastamassa entisellä vuokrahepallani Danilla, ja ihan ratsastustunnillakin kävin! Yksi asia, jota Englantiin palatessa tulee ikävä, on Sallan tunnit: vaikka kyseessä ei todellakaan ollut mikään intensiivirääkki, oli se silti noin tuhat kertaa tehokkaampi kuin yksikään tunti, jolle olen Englannissa osallistunut. Myös Kalle-heppa oli vähän eri kaliiberia kuin ne cobit :) Olisikohan meidän ratsastuskerholla varaa palkata Salla joukkueiden päävalmentajaksi ja lennättää se pari kertaa viikossa meitä piiskaamaan, hmm.

Myös kavereita tuli nähtyä, ja oikein superihanaa oli nähdä ruotsittunutta Kati Katkarapua, vaikka ei niillä lyhyillä glögitreffeillä ehtinyt edes juoruta tarpeeksi kauaa! Ehkäpä jonkinlainen vierailu eteläiseen Ruotsiin olisi syytä järjestää piakkoin.

Jouluaatto sujui mukavissa merkeissä iskän luona. Itse Joulupukkikin kävi vierailemassa mukanaan kasapäin paketteja. Itse olin ollut sen verran kiltti, että sain Amazon- lahjakortin (jonka onnistuneesti käytin jo - siellä ne kirjat odottelee lukemistaan yliopistolla!), Reinot,

Nomination-rannekorupalan ja -sormuksen ja mitä vielä! Joulupäivänä oli ilo huomata, että Pukki oli poikennut myös äiskällä, missä odotti myös paketteja. Harmi, etteivät uudet kivat lakanat mene mun omituiseen mutta ah-niin-ihanaan 200cmx200cm -peittoon :( Uusi hopearinkula-kaulakoru on kuitenkin super, ja tulostimen saan hankittua heti, kun pääsen takaisin Englantiin! Vallan erinomaista, sanoisin.

Mummilassa kävin perinteisellä Tapaninpäivälounaalla, ja myöhemmin myös välipäivinä tervehtimässä Norjassa asuvaa kummisetääni, jota näkee kovin harvakseltaan. Harmillisesti Mikael-serkku jäi treffaamatta hänen luistelukiireidensä vuoksi.

Sitten bileraportteihin!

Uudenvuoden aatonaatto kirjattiin historiankirjoihin parhaana Night Life -iltana, minkä kukaan on viettänyt ikinä. Vaikka lähtökohdat eivät olleet kovin kummoiset (uudenvuodenaattoa edeltävä torstai, ketään ei missään, ja noh - Night Life...), Veera ja minä saimme iloksemme todeta illan olleen huikea! Suuri kiitos tästä kyllä kuuluu myös Henrille, Mikolle ja Tuukalle.

Ehkä edeltävän illan erinomaisuudesta johtui, että itse uudenvuodenaatto oli vain "ihan kiva". Alkuiltaa vietettiin perinteiseen tapaan Isalla, missä Ekin ja Isan kanssa suvereenisti hakkasimme Veeran ja Katjan joukkueen Pictionaryssa. Näin jälkikäteen ajatellen peli ei ehkä mennyt ihan sääntöjen mukaan, mutta hei, kyllä meidän tiimi oli melko taitava, kun piirrettäviin asioihin kuuluivat mm. 'Tuhkimon kenkä' ja 'Siniparta' - ja molemmat tuli arvattua! Myös karaokea rallateltiin, mutta ei siitä ehkä sen enempää...

Kaupungissa suunta kävi Sirkukseen, joka ihan rehellisesti sanottuna oli melko hanurista. Kävin urputtamassa dj:lle musiikista ilman merkittävää vaikutusta, hengailin veljeni ja ystäviensä kanssa, ja sitkeästi siellä lähes pilkkuun asti törötin. Enpä tiedä oliko ihan (kalliin!) hintansa arvoista. Jos tähän nyt pitäisi vielä jotain uudenvuoden lupauksia kirjata, sanoisin, että keväällä aion opiskella enemmän, rillutella vähemmän, pitää unirytmin järkevänä ja olla hyvä ihminen (enks mää muka oo jo?)

Loppiaisaattona oli "bileet Veeralla" eli bileet Peikillä. Peikin kotikartanoon kokoontunut porukka koostui kahdeksasta tyypistä, joten kyseessä ei todellakaan olleet mitkään megabileet. Alkuillasta legendaarinen Pictionary, loppuillasta hieman jamittelua ja biljardia - oheinen kuva summaa illan melko hyvin. Homma alkoi kuivua kasaan siinä vaiheessa, kun lähdettiin kaupunkiin: Suistolla meno oli jäätävän huono emmekä siellä siis kauaa vanhenneet. Tämän jälkeen neljännes porukasta katosi ja mistään ei oikein tullut mitään. Onnekkaasti rakas velipoikani oli kaupungissa ajelulla ja tarjosi kyydin kotiin.

Ja siinä se! Huomatkaa, kuinka olen viettänyt suorastaan hiljaiseloa koko loman. Sen kyllä huomaa esimerkiksi vaatteista - syksyn aikana kertynyt juoppoturvotus on haihtunut uskomattoman tehokkaasti!

Huomenissa pitäisi kai alkaa pakata, sillä lähtö on torstai-iltana. Tavallaan ihan kiva palata Canterburyyn, nähdä taas kaikki hyvät tyypit ja aloittaa uudet, mielenkiintoiset kurssit. Lisäksi kun tietää, että pääsee jo kuukauden päästä piipahtamaan taas Suomeen, ei tarvitse huolia edes siitä, ettei näkisi täällä olevia rakkaita ihmisiä pitkään aikaan.

Tuli muuten törttöiltyä noita helmikuisia lentoja varatessa. Ryanairin sivujen jumittua onnistuin varaamaan lennot Tampere-Lontoo-Tampere. Tämän urpoilun korjailun ansioista lentojen hinta melkein kolminkertaistui. Taas sai huomata, että tyhmyydestä saa maksaa! Parempi onni ensi kerralla jne.