Reading week

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään erityisen maailmaamullistavaa vessapaperihyökkäyksiä lukuunottamatta. Tämä viikko on ollut mulla reading week eli lukuviikko, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei mulla ole ollut ollenkaan luentoja tai seminaareja.

Se ei kyllä ihan täysin pidä paikkaansa, sillä matikan opiskelijoilla ei ole lukuviikkoa ollenkaan, joten algebran luennot järjestettiin normaalisti. Olin kuitenkin vetelä ja skippasin kaksi neljästä - ensimmäisen, koska olin mennyt kuudelta aamulla nukkumaan, ja kiinnostus raahautua yhdeksäksi toiselle puolelle kampusta maailman epämukavimpaan luentosaliin ei ollut ihan hirveän suuri. Toiselle jätin menemättä tänään, kun sattui olemaan ratsastustunti samaan aikaan.

Tiistaina päädyin kummallisten sattumien kautta LGBT Societyn (Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender Society) järkkäämiin Biohazard-bileisiin. Ilta oli oikein hauska, ja meidät käytännössä potkittiin ulos Atticista sulkemisaikaan. Jotenkin ilta venähti tosi pitkäksi, ja pääsin nukkumaan vasta aamukuudelta.

Keskiviikkona oli ratsastusjoukkueiden yhteinen illallinen. Pääsin siis lopulta B-joukkueeseen. Syötiin paikassa nimeltä Café Des Amis, missä ruoka oli hyvää, mutta palvelussa olisi ollut hieman toivomisen varaa. Ruuan jälkeen osa porukasta suunnisti baareilemaan, mutta itse katsoin parhaaksi palata takaisin kampukselle viettämään hiljaista koti-iltaa. S-keittiön porukalla vallattiin läheinen luentosali, missä katsottiin Ferris Bueller's Day Off isolta screeniltä.

Eilen oli jokatorstaiseen tapaan dnb-ilta Venuessa. Liikkeellä oli kuitenkin tosi vähän porukkaa, ja dj ei ollut erityisen hyvä, joten ilta oli kaikenkaikkiaan melko laimea.

Tänään oli ratsastustunti, ja voijee miten voi olla kuollut tunnin ratsastamisen jälkeen! Ratsuni oli Mattie, kirjava cob (hah, kirjoitin ensin, että värillinen, koska kirjava=coloured), joka ei ollut erityisen miellyttävä, vaan haluton taipumaan ja viskoi päätään. B-joukkueessa on muuten eräs tyttö, joka on kilpaillut kouluratsastuksessa ihan Brittien nuorten maajoukkueessakin, ja joka tällä hetkellä kilpailee omillaan PSG-tasolla. ... ja tätä ei ikinä uskoisi, kun katsoo sitä punkertamista noiden tuntikopujen kanssa! Hah.

Ilta otetaan varmaankin melko rauhassa ja säästellään voimia huomisen ja sunnuntain Halloween-koitokseen. Mun asuni, Malice in Wonderland, on lähes valmis, mekkoa täytyy vain kaventaa vähän kun se on pikkuisen liian iso.

Pankkikortin pitäisi tulla ensi viikolla. Tilin avaamisesta tulee kyllä ihan oma postauksensa, oli se sellainen voimainkoitos.

Mistä tietää, että käy liikaa ulkona?

... Siitä, kun baarihenkilökunta tulee juttelemaan ja avaa keskustelun sanomalla "Hei sä olet se, joka on aina Venuessa kun oon siellä töissä!"

Stop Education Cuts

Who's Who pt. 2

Mr Tommy T Turtle (keskimmäinen T nimessä on 'teatowel' eli keittiöpyyhe) eli Turtle-Tom eli Maths-Tom eli Bosh eli Tomtom. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä Lontoon lahja maailmalle opiskelee matikkaa, halailee ihmisiä ja leipoo suklaakakkuja. Hän osaa myös erittäin taitavasti ruoskia ihmisiä pyyhkeillä. Koska Tomin oma keittiö on aina karseassa kunnossa sluibailevista kämppiksistä johtuen, on Tom muuttanut meidän keittiöön.

Kane. Rikostoverini suuressa suklaakakkuryöstössä, ja vähän muissakin tihutöissä.. Etelä-Englannista kotoisin oleva monkeyologyn sosiaaliantropologian opiskelija, jolla on synttärit melkein samana päivänä kuin mulla. Kanekin muutti meidän keittiöön, koska S-keittiö nyt vaan on the place to be.

Laurence. Se amerikkalainen - tai ainakin puoliksi. Long Beachilta Kaliforniasta ja Brightonista Englannista kotoisin oleva hieman hämärän taustan omaava maaninen elokuvan ja filosofian opiskelija. Äänestä tunnistaa jo kaukaa, ja jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, lähde Laurencen föliin.

Stef. Ateenasta Kreikasta kotoisin oleva semihullu. Hirveän suloinen ja jotenkin koiranpentutyyppinen. Opiskelee lakia isänsä painostuksesta, ja vihaa joka hetkeä. Oikeasti Stef haluaisi opiskella muotisuunnittelua. Noin viikko sitten Stefy piti bileet keittiössään, ja leipoi sinne jättimäisen jaffakeksin, josta ei kyllä valitettavasti ole kuvia. Se oli melko erikoinen elämys. Kuvassa on meneillään huikea peli, Chickens. Ja Stefin vieressä on muuten myös comebackin tehnyt alakerrassa asuva Steve.

Kävin juuri palauttamassa ensimmäisen tehtäväni: algebran viikkotehtävät! Yhtä en osannut, mutta olin aika ylpeä itsestäni, kun Turtle-Tomin suotuisalla avustuksella tajusin muut tehtävät. Express the following in terms of partial fractions with rational coefficients, ja niin tein!

Ihmisten mielestä on todella omituista, että mulla on tuo matematiikan kurssi, kun "sähän oot kieltenopiskelija." Ja ylipäätään, että joku vapaaehtoisesti valitsee algebran kurssin. No, se nyt vaan sattuu olemaan jollain kieroutuneella tavalla hauskaa. Lisäksi se on haastavaa, mutta eri tavalla kuin nämä kaikki muut kurssit.

Perjantaina oli Team Trials, osa 1. Ratsastettiin ensin yhtä hevosta noin 15 minuutin ajan, jonka jälkeen analysoitiin, miten meni, ja vaihdettiin hevosia. Ensimmäinen heppani oli Itsy, pieni ja kapea 5v. puoliverinen, joka oli oikein kiva, hieman vihreä tosin. Itsy sai hurjan hepulikohtauksen, kun kentän vieressä tarhassa ollut hevonen piehtaroi. Ei se mitään, killipäähevosen hallinnasta sai selkeästi lisäpisteitä :D

Toinen ratsu oli ponikokoinen irlannincob Guinness, joka oli ehkä noin kaksi kertaa niin leveä kuin Itsy. Tankkerimaisesta olemuksesta huolimatta aika säpäkkä otus, ja liiallista viritystä seurasi inahtelupukkilaukannosto. Sain kuitenkin molempien hepojen ratsastuksesta hyvää palautetta, vaikka omasta mielestäni alisuoriuduin pahemman kerran. Keskiviikkona vuorossa Team trials, osa 2: estehyppely.

It makes my thighs really strong...

Equestrian clubin ihmiset on pähkähulluja - hyvällä tavalla. Pub Polo oli ihan hauska, ja saatiin tosi hyvä tulos, reilusti alle parin. Tarkoitus oli olla menemättä Venueen, mutta kun Laurence lupasi maksaa sekä mut että Kanen sisään, niin eihän siinä voinut sanoa ei. Meillä olikin erinomaisen hauskaa!

Aamun paras asia oli Veeran lähettämä kirje. Ihan oikea, perinteinen kirje. Ultracoolille kirjepaperille vielä kirjoitettu, ai että!



Sain myös kutsun team trialseihin, jee! Huomenna siis taas hevosen selkään.

Tänään illalla The Venueen tanssimaan Netskyn tahtiin. Perjantaina siis team trials ja paljon kouluhommia tehtävänä, lauantaina Lontooseen ja sunnuntaina iskä ja muut tulee Canterburyyn.

No niin. Nyt on ratsastettu. Oli kammottavaa huomata, kuinka huonoon kuntoon on päässyt lipsumaan, kun parinkymmenen minuutin ratsastelun jälkeen läähätti ihan kieli vyön alla. Ratsastin kuitenkin ihan nätisti, ja osasin perustella ja analysoida, miksi ratsastin kumpaakin hevosta juuri sillä tietyllä tavalla. En kuitenkaan silti elättele hirveitä toiveita joukkueeseen pääsystä.

Käväisin myös pankissa avatakseni pankkitilin. Ajattelin, että kun koulun alusta on kulunut jo kuukausi, on pahin ryysis varmaan rauhoittunut ja homma hoituu sulavasti. Ja kissanviikset. Ensin jonotin puoli tuntia, että pääsin tiskille, jossa varattiin aika ensi viikon perjantaille. No, eipä sillä sinänsä mikään kiire ole, kun suomalainen kortti täällä toimii, käteisen nostaminen automaatista vain on raivostuttavaa, kun siitä peritään maksu.

Lisäksi vaihdoin sen ranskan kurssin pois. Pohdin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että ranskaa voin opiskella koska vain, ja on fiksumpaa käyttää ne opintopisteet johonkin kiinnostavampaan. Sitä paitsi voin edelleen käydä ranskan luennoilla kuuntelemassa, vaikken varsinaisesti kurssille osallistukaan. Niinpä valitsin tilalle oman koulutusohjelmani alta kurssin nimeltä World Englishes - ja algebraa! Tämä nyt sekoitti lukujärjestykseni taas ihan täysin, sillä luin kurssikatalogista, että World Englishes järjestetään keväällä. No ei järjestetä, vaan nyt. Lukujärjestys on siis paljon täydempi kuin aiemmin, ja lisäksi vaatii vielä parin seminaariryhmän vaihdot. Kaiken kukkuraksi sain heittää hyvästit vapaille keskiviikoille ja perjantaille :(

Nyt aion olla reipas ja lukea kuivaakin kuivempaa opusta nimelta A Student's Introduction to English Grammar ja tehdä seminaaritehtävät. Illalla ohjelmassa todennäköisesti Pub Polo.

Viikko alkoi hienosti siten, etten herännyt herätyskelloon, ja missasin Modern Culture seminaarin. Sounds of English luento oli taas mielenkiintoinen, jatketaan edelleen foneemeista ja siitä, missä ja miten äänteet syntyvät. Toistaiseksi mulla menee vielä alveolar lateral fricativet, labiodental approximantit ja muut iloisesti sekaisin, mutta olen päättänyt opetella ne tämän viikon aikana.

Ranska tökkii jotenkin ihan hirveästi. Kurssi on vaikea, sillä se on sama, jota ranskaa pääaineenaan opiskelevat käyvät. Ei mahdoton, mutta vaikea, ja työmäärältään karsea. Tämän viikon loppuun asti on aikaa vaihtaa kursseja, ja mietin nyt vielä vähän, haluanko väkisin jyystää tuon kurssin läpi, vai valita jotain mielenkiintoisempaa.

Kaikenkaikkiaan kurssien todellinen työmäärä alkaa nyt näkyä. Ikävä tosiasia on, että jos et lue, et ymmärrä, ja jäät jälkeen. Language and structure on vaikea kurssi, vaatii nimittäin hieman selvittelyä, että ensinnäkin ymmärtää kaikki käytetyt termit, ja vielä sen, mitä ne tarkoittavat kontekstissaan. Onneksi suurin osa esseistä ja muista töistä on määrä palauttaa lukuviikon jälkeen.

Maanantai-iltana harjoitettiin kaikkea vaarallista keittiössä. Ensin keilattiin käyttäen pulloja keiloina, sitten joku löysi superpallon ja sai loistoidean: paiskataan se lattiaan/seinään/johonkin niin, että se kimpoaa mahdollisimman monesta pinnasta. Hyvät ideat jatkuvat, kun kaivetaan kuulapyssyt esiin... Niillä sentään ammuskeltiin lähinnä pahviseen maalitauluun (edelleen kuitenkin sisätiloissa keittiössä). Vaarallisuusastetta päätettiin nostaa vielä vähän heittelemällä veitsiä maalitauluun, missä Jack ja Dave olivat pelottavan hyviä. Kun hyvät keittiössä toteutettavat ideat loppuivat, lähdettiin vielä kiipeilemään puihin.

Eilen illalla oli hyvä ottaa rauhallisemmin: pestiin pyykkiä ja juotiin teetä keksien kera pyykkituvassa.

Tämä aamu alkoi taas ärsyttävästi palohälyttimien testauksella. Joka keskiviikkoaamu kello puoli yhdeksän hälyttimiä huudatetaan jonkin aikaa. Sitten on lyhyt tauko, jonka aikana ehtii juuri nukahtaa uudestaan. Ja sitten ne taas huutaa. Ja taas tauko. Ja taas ne pillit huutaa. Mun vapaapäivän aamuna!!!1 Eikö niitä vois ees vaikka yhdeltätoista testata tai joskus. Miksi niin pirun aikaisin.

Tänään pääsee ratsastaan, jee. Jostain pitäisi vielä taikoa yhden punnan verran käteistä (järkevää sellaista, en viitsis ilahduttaa kuskia noilla 1- ja 2p. kolikoilla), että saa maksettua kyydin.

Loppuun vielä videot, joissa Jack näyttää miten se oikeasti tehdään ja Laurence "does it the American way".

Kolmen viikon aikana olen...

...kävellyt ympäri kampusta niin, että yhdet tennarit on kuluneet ihan puhki, ja sinä samalla paino pudonnut ehkä 5kg.
...juonut litratolkulla teetä. Aina on aikaa for a nice cuppa tea
...harrastanut melko kokeellista kokkailua mitä parhaimmassa seurassa.
...juhlinut enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.
...tutustunut moniin uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin.
...todennut, että Canterbury on ihana kaupunki.
...tullut siihen tulokseen, että taisin tehdä ihan oikean valinnan tullessani tänne opiskelemaan!

Eilen meni niin myöhään (tai aikaiseen, miten sen nyt ottaa, jos puoli seitsemältä menee nukkumaan..), että tänään otetaan iisisti. Kemut oli aivan huikeat, varsinkin, kun porukassa oli toinenkin suomalainen ja pari tanskalaista. Kuinka omituista oli puhua suomea!!

Huomenna Dave kokkaa meille kaikille yhteisen sunnuntailounaan, hauskaa! Mukava istua porukalla syömään ja jutustelemaan.

Love hurts when you do it right
you can cry when you get older

ahhh Robyn! ahh Flowfestarit! ahh kesä!

Pikakatsaus

Olen 90% varma, että eräs poika, joka oli töissä Sainsburyssa Headcornissa, opiskelee täällä. Se näyttää niin tutulta.

Tiistaina oli ratsastuskerhon info. Osallistujamäärä yllätti mut ihan täysin, odotin, että paikalle olisi ilmaantunut 10-15 tyyppiä, mutta keskisuuri, n. 50 hengen seminaarihuone oli täynnä ihmisiä. Keskiviikkona on tiedossa "trial rides" eli tavallaan koeratsastukset, joista voi sitten vielä päästä team trialseihin.

Keskiviikkona käytiin katsastamassa bändi nimeltä Canterbury. Joo, Canterbury Canterburyssa, eikä ne ole edes täältä kotoisin.

Eilen kokkailtiin porukalla kasviscurrya, ja sitä tuli niin paljon, että ei tarvi miettiä, mitä syödään loppuvuosi.

Tänään olis ollut karate, minkä muistin Jackin tullessa soittamaan ovikelloa 10 min ennen koko homman alkua. Nooh, ehkä maanantaina sitten...

Kursseista ehdoton suosikki on jo pelkästään luennoitsijan vuoksi Sounds of English. Itse asiakin on kyllä mielenkiintoista: eri sanoissa esiintyessään ough voidaan lausua ainakin 9 eri tavalla.

Language and structure -kurssin seminaarit taas on ihan jäätävän hirveitä. Vetäjä itse ei ole natiivipuhuja, eikä siinä vielä mitään, mutta kun puolet ajasta se tuntuu sekoilevan ja sekoittavan asioita keskenään ja selittävän kaiken vaikeimman kautta.

Kakkuvarkaus on ehkä ollut viikon kohokohta, mutta ei tämä huono viikko muutenkaan ole ollut.

Suklaakakun luvaton käyttöönotto

Turtle-Tom leipoi eilen suklaakakun ihan omin pikku kätösin. Tarkoitus oli ensin syödä pizzat, sitten pikaisesti poiketa lähibaarissa ja palata maistelemaan tuota kulinaristista taideteosta. No, toisin kävi: pizzat saatiin syötyä, mutta baarireissu venyi oletettua pidemmäksi, ja Tom itse painui pehkuihin jo puolen yön kieppeillä.

Minä ja rikostoverini Kane viihdyimme Originsissa pilkkuun asti, minkä jälkeen tutustuimme Light siden väärään puoleen. Toisin sanoen kuokimme (no ei kuokittu, meiät kutsuttiin!) N-blokin keittiöbileissä, jotka olivatkin melko raisut (Musiikkia). Kun Beyoncé alkoi soida, katsottiin parhaaksi poistua paikalle.

Mutta kas, mahassa kurni suklaakakkunälkä!

Ovelin keinoin päästimme itsemme naapurikeittiöön sisään, missä se herkkupala odotteli jääkaapissa tiukasti folioon paketoituna. Otettiin ihan pikkuriikkiset palat, kirjoitettiin viesti (MMMMM YUMMMYY!), käärittiin kakku ja viesti takaisiin folioon ja jätettiin vahingossa veitsi todistusaineistoksi.

Todella maukas kakku, täytyy myöntää. Vielä maukkaampaa olisi nähdä Tomin ilme, kun hän löytää kakkunsa ja jättämämme viestin :-)

Who's who, pt. 1

Aloitetaan "kämppiksistä", eli ihmisistä, jotka asuvat S1- ja S2-kerroksissa ja jakavat keittiön.

Ethan, 18-vuotias vegetaristi Norfolkista, opiskelee arkeologiaa ja "classical studies" eli vähän kaikkea: historiaa, taidetta, mytologiaa, filosofiaa, kieliä, arkkitehtuuria, draamaa, jne. Hauska ja vilpitön maailmanparantaja ja -pelastaja, jonka kanssa tulin heti erinomaisesti toimeen.

Hannah ja Jack, jotka molemmat taitavat myöskin olla 18-vuotiaita. Hannah on kotoisin Lontoosta ja opiskelee ekonomiaa, Jack taas Eastbournesta ja lukee historiaa. Voin ihan varauksetta sanoa, että Jack on yksi hauskimmista ikinä tapaamistani ihmisistä, ihan hervoton. Jack myös toi mukanaan Maanmainion Pannukakkusetin, johon kuuluu 5kg säkki lisää-vain-vesi-pannaritaikinajauhetta, järjettömän kokoinen lasta, jolla pannareiden kääntely sujuu kuin leikkiä vain, sekä tietenkin aakeanlaakea non-stick -paistinpannu. Ja pannukakku eli suomeksi lettu :) Hannah on myös oikein mukava, ei tuleva paras kaverini, mutta hyvä tyyppi silti.

Sitten meillä on Dave ja Lawrence, jotka molemmat opiskelevat computer science'a. Dave on meistä vanhin (mutta ei todellakaan aina viisain - useimmiten Dave on se, joka yllyttää juomaan shotteja ja pelaamaan juomapelejä!), 30-vuotias, ja kotoisin Irlannista. Nyt, kun hänen aksenttiinsa on tottunut, saan puheestakin jo aika hyvin selvää... :D Lawrence taas on kotoisin Oxfordin lähistöltä, "upper class"-perheestä, eikä ole ikinä, koko 18-vuotisen elämänsä aikana tehnyt päivääkään töitä. Lawrence on ehkä se hiljaisin, eniten omissa oloissaan viihtyvä tyyppi, mutta kun sen saa raahattua sieltä huoneestaan mukaan, on se ihan hauska.

Alakerrassa asustaa Beth, joka on 18-vuotias, oikea tyhjäpää, mutta onneksi ihan hyväntahtoinen ja mukava sellainen. Beth opiskelee biologiaa "huvin vuoksi, kun ei muutakaan keksinyt!"

Lisäksi meillä on mysteerimies Dyl/Dil/mitenvain, joka on lähinnä taruolentoa muistuttava otus: näköhavaintoja tehdään aina silloin tällöin, mutta kukaan ei oikein tiedä mitään tarkempaa, tai ole ihan varma, onko koko tyyppi oikeasti olemassa, vai vaan humalaisen näköharha.

Steve muutti ainakin väliaikaisesti pois, syinä ilmeisesti terveysongelmat ja koti-ikävä? Saa nähdä, palaako hän vielä.

Guilty conscience much?

Amerikkalaisnilkki, joka on aloittanut ainakin osan juoruista ihan vain koska sai rukkaset, potee selvästi huonoa omatuntoa, koska osti mulle erään kurssikirjan, jonka tiesi mun tarvitsevan, ja joka on pirun kallis. "Yeah so mum had already bought this for me and I didn't know about it and bought a copy myself". Bollocks.
Ja yhden toisen lahjan.

Oon silti aika tosi vihainen.

Dear people, mind your own business.

Taidanpa olla hyvinkin mielenkiintoinen/ärsyttävä/provosoiva/kadehdittava/mystinen/tunteita herättävä persoona, kun ihmiset niin kovin jaksavat olla kiinnostuneita elämästäni ja keksivät mitä värikkäimpiä tarinoita.

Tai no, ei kai toi juttu villistä seksistä yhteisessä keittiössä baari-illan jälkeen niin kaukaahaettua ole... Öö.. kai...

Iltaa, yötä, huomenta.

Kello on varttia vaille seitsemän aamulla. Ilta oli huikean kiva, pelattiin ensin pokeria meidän keittiössä (olin harvinaisen voittoisa), ja myöhemmin siirryttiin The Venueen, missä oli DnB night - great stuff.

Kaikkien muiden kadottua jonnekin Kane ja meitsi päätti karistaa Venuen tomut jaloista. Hengailtiin melkein kuusi tuntia, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Parasta.