Joululomailua

Ensimmäinen lukukausi on paketissa arvosanoin, joihin voi olla vähintäänkin tyytyväinen.

Lensin eilen tänne Suomeen joulunviettoon. Kammottavan aikainen herätys. Yhdeksän tuntia kotiovelta kotiovelle. Kiva silti olla täällä. Englannin ankean harmauden ja koleuden jälkeen lumi ja pikkupakkanen on jotain ihan uskomattoman ihanaa.

Ja ruisleipä maksamakkaralla ja kurkulla. Nam. :)

Pieni pala joulua

Pettymyksistä on taas päästy yli, leuka on painettu tiukasti rintaan ja jo perjantaiaamuna jatkettiin harjoituksia jäätävässä räntäsateessa (talk about commitment!). Edellisenä iltana oli vieläpä klubimme pikkujoulut, joten alkuun olokaan ei ihan paras mahdollinen ollut, mutta pirtsakassa nollakelissähän aivot tuulettui ja olo raikastui!

Eilen työviikonlopun päätteeksi järjestettiin pieni pala joulua tänne meidänkin kämppään. Mitään hirveän extravaganttia ei viitsitty järkätä, kun meistä suurin osa on kuitenkin viikon sisään lähdössä jouluksi kotiin. Mutta laitettiin kuitenkin joulumusiikkia soimaan, jouluntuoksuiset kynttilät palamaan (Yankee Candlen Spiced Orange ja Cinnamon Stick), avattiin punkkupullo, ja pystytettiin ja koristeltiin meidän pieni kuusi :) Perinteiseen tapaan se tietenkin kaatui useampaankin otteeseen koristeluvaiheessa, mutta lopulta siitä tuli tosi kiva.

Chris sitoo koristepalloja nauhaan

Ja tässä vielä valmis tuote. Kaikki tämä vain viidellä punnalla!

Valitse sanasi tarkoin...

Näitäkin lehtiotsikoita olisi voinut miettiä vähän pidempään... klik klik!

Halutaan uusi vähemmän rasittava harrastus

BUCS-kilpailut on tyhmiä ja epäreiluja ja ihan peestä.

Maksan viikoittain pienen omaisuuden siitä, että pääsen "treenaan" kehnoilla hevosilla kehnossa "opetuksessa", että pääsen kisaamaan järkyttävillä hevosilla kisoissa, joissa tuomarointi on vähintäänkin epämääräistä.

Noustaan kukonlaulun aikaan, että päästään kilpailupaikalle ajoissa - siis jos päästään. Esimerkiksi tänään oli sellaisia pieniä esteitä matkan varrella kun että 'varmistettu' minibussi kuskeineen ei saapunutkaan (tarkemmat selvitykset osoitti, että meidän klubin presidentti, joka hommaa hoiti, oli ryssinyt sen täysin). Sen lisäksi Juuri Tänään piti sataa lunta, mikä nyt ei vaikka Suomessa ole juttu eikä mikään, mutta kun täällä ei oikeastaan kenelläkään ole esim. talvirenkaita, ja puolet porukasta ajaa muutenkin kuin olisivat ajokorttinsa jostain muropaketista saaneet.

Tänään ratsuinani oli kaksi n. 175cm otusta: kouluradalle sain entisessä elämässään vaikeita luokkia kisannut rautakanki, joka oli aivan järkyttävän vahva. Esteille sitten saman kokoinen hirvi, jota ei saanut ratsastettua esteelle järkevällä askeleella, ja joka oli jo ihan puhki kun oli mun vuoro hypätä.

Ärsyttää, miten koko kilpailun pisteytys ja tuomarointi toimii. Ärsyttää, miten suuressa roolissa tuuri on näissä kilpailuissa. Ärsyttää, miten me ollaan nyt kahdesti oltu niin lähellä voittoa. Ärsyttää, että mulla on edelleen pyöreät nolla henkilökohtaista pistettä.

Kaikkein eniten ärsyttää se, kuinka pettynyt olen itseeni, kun en saa niitä tuloksia, mihin tiedän pystyväni.

Dissertaatioahdistuksesta en jaksa edes aloittaa...

My teacher says I need cupcakes. Cupcakes to learn.

Ei nyt tunnu edes cupcakesit auttavan tätä oppimista, loppuivatkin jo...

Esseeaikataulu on vähintäänkin tiukka, perjantaina on deadline, ja eilen aloin lukea aiheesta. Huomenna on oman joukkueeni eka kilpailu, joka tietää aikaista herätystä ja pitkää päivää: kuinkakohan paljon kiinnostaa raapustaa esseetä tuon jälkeen? Tai siis, kai sen on vähän pakko kiinnostaa. Ihan oikeasti olisin aloittanut aiemmin, jos aiheen päättäminen olisi ollut helpompaa eikä tyyliin "nyt valitsen vähiten huonon yhdeksästä huonosta".

Mulla käy aina niin, että jos joudun väkipakolla valitsemaan aiheen, jossain vaiheessa iskee epätoivo, pieni ääni takaraivossa, joka kehottaa vaihtamaan aihetta. Ehkä joku muu olisi sittenkin vähemmän tuskaisa... Ja näin saattaa käydä useammankin kerran. Päätä siinä sitten, että onko jo tehty hommia sen verran että takaisin ei ole enää kääntymistä, vai olisiko sittenkin oikeasti järkevämpää (=helpompaa) vaihtaa johonkin muuhun.

Lisäksi alan aina mammaroimaan jotain epäolennaista: nytkin luin blogia, jossa on darrapöllöjen kuvia. Time well spent!

“The bride and groom started chanting “shots” and then I woke up in a basement.”
http://tmblr.co/ZLnKDyRnt8iN

Thanksgiving Weekend Menu

Kiitospäivän juhlallisuuksia tiedossa tänä viikonloppuna, jee! Kiitospäivähän on varsinaisesti jo torstaina, mutta koska se täällä Englannissa ei ole kansallinen vapaapäivä, on juhlinta työ- ja opiskeluvelvollisuuksien vuoksi siirretty viikonlopulle.

Chrisin äiti lähetti meille viikonlopun menun. Täällä jo kuolataan....

Perjantaina tervetuliaisiksi on lämmin juoma ja kurpitsalla maustetut Whoopie pies (ylin kuva).
Illalliseksi on kanapiirakkaa ja maalaisranskalaisia, jälkkärinä tarjoillaan sticky toffee pudding jäätelöllä ja jälkiruoan jälkiruoaksi vielä S'Mores (paahdettu vaahtokarkki laitetaan suklaan kera kahden keksin väliin).

Lauantaina aamiaiseksi on egg and soldiers. Munat keitetään pehmeäksi niin, että keltuainen on vielä löysä. Sitten voideltu paahtoleipä leikataan suiruiksi, joita dipataan sinne keltuaiseen. Nam!
Lounaaksi on shampanjaa ja naposteltavia: rapua ja juustodippiä, pinaattidippiä ja krutonkeja, savulohta, ja juustotarjotin pistaasipähkinä"halon" kera.

Varsinainen Kiitospäivän illallinen pitää sisällään kalkkunaa paistinkastikkeella, perunamuusia, kahta erilaista "täytettä" (eli stuffing: sitä tavaraa, jota leffoissa ja sarjoissa tungetaan sinne kalkkunan sisään. Meillä kalkkunaa ei ole täytetty vaan täytteet tarjotaan lisukkeina), höyrytettyä parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanoita, glaseerattua bataattia, green bean casserole (laatikkoruoka, joka valmistetaan pavuista, sienikeitosta, ja kuivatusta sipulista). Lisäksi on vielä karpalohilloketta.

Jälkiruoaksi on pekaanipähkinäpiirakkaa ja omenapiirakkaa (jonka minä teen, jaiks) tarjoiltuna kermavaahdon kera, sekä liköörejä ja suklaakonvehteja. Menuun on vielä listattu myöhäisiltapala, joka on kalkkunavoikkoleipiä kaikkien trimminkien kera tietenkin :)

Sunnuntain aamiainen koostuu pekoni-brie -leivistä ja suomalaisesta pannukakusta! Viimevuotinen pannukakkuyritelmä oli varsinainen, öö.. pannukakku (lolz), koska uuni ei ollut tarpeeksi kuuma. Tänä vuonna siis paremmalla onnella pannarin tekoon.
Lounaaksi on lauantain tähteitä, eli periaatteessa sama setti kuin illallisella.

(Typerä blogger taas hangoittelee vastaan kuvien asettelun suhteen... ja kuvien lähteetkin katosivat samassa rytäkässä)

Success!

Eilen sain sosiolingvistiikan ekan esseen takaisin: alareunaan oli piirretty 72%. Jee! Ja tänään oli semantiikan ensimmäisen tehtävän arvosanakin netissä, 84%! Megajee!

Huomenna on B-joukkueen ensimmäinen kilpailu Essexin Braintreessä. Tiedossa on aikainen herätys, sillä matkaan on varattava "hiukan" ruuhkavaraa: tuohon aikaan aamusta saattaa olla muutama muukin matkalla Lontoon suuntaan. Lähtö siis klo 06:30... No, koska odotettavissa on todennäköisesti menestystä ja .. (tekisi mieli sanoa mammonaa mutta sitä nyt ei ainakaan) .. hauskoja kokemuksia, ei aikainen startti tai pitkä ajomatka haittaa.

Nyt taas semantiikan pariin, huominen luento jää väliin, niin pitänee vähän lueskella aiheesta.

Kaikenkaikkiaan Ihan Hyvä Viikonloppu

Töitä - tylsää mutta suht helppoa.

Eräs ystävä yliopistolta kihlasi tyttöystävänsä lauantaina. Kohtuullisen hyvä päivämäärä, 10/11/12. Sopivatkin vielä toisilleen kuin nyrkki silmään :)

Tänään tuli lisää rakkausuutisia, Laura tallilta ilmoitti menevänsä naimisiin loppukeväästä, ja kutsui samalla polttareihinsa.

Dissertaariohommat alkaa selkeytyä. Huomenna on taas koko ryhmän tapaaminen, jossa vihdoin virallisesti sovitaan jokaiselle henkilökohtainen ohjaaja.

Varasin helmikuulle pienen lomamatkan Suomeen. Oli niin halvat lennot, alle £90 menopaluu.

Ja äitin uusi hurtta on söötti!

Koirakuume

Äiskälle tulee tänä viikonloppuna uusi perheenjäsen, lagotto romagnolo -merkkinen urospentu. Ja mä olen niiiiiin kade ja pyörin vaan täällä koirakuumeessani. Kadulla kulkiessa huomaan vaan kaikki söpöt koirat ja osoittelen niitä kuin kolmevuotias, "kato, ihana koira!"

"kuvan koira ei liity tapaukseen"
(vaikka samaa näköä onkin!) kuva dailypuppy.com

Ja itsekin olen vielä himoitellut lagottoa! Ja nyt äipälle tulee joukon jatkoksi sellainen valko-ruskea ihana pikku pallero!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!! Missä on mun koiranpentu??? Tai poni? Tai kissa?? Tai vaikka marsu, piru vieköön!

http://www.highlanddowns.com

http://www.tigerblues.co.uk/

http://pannoniakennel.com/

Tunnustus

Noviisiope laittoi minulle tällaisen blogitunnustuksen, kiitos vain muistamisesta :)

Mukana tuli seuraavanlaiset ohjeet:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

En ihan hirveän montaa blogia seuraa (ainakaan sellaista, jolle tämän voisi jakaa), joten laitan tämän eteenpäin vain kahdelle: 

Hippologiblogi - Ystäväni Kati, joka on jo melkein loppusuoralla(!) hippologiopintoineen.

Küpsiseparadiis - Laura-tädin (kirjaimellisesti!) elämää ja pohdintoja.

Ja sitten niihin satunnaisiin asioihin:

1. Mulla on ihan järkyttävä koira-/kissa-/ponikuume, eikä tieto siitä, että äiti hakee viikonloppuna uuden koiranpennun kotiin auta asiaa yhtään.

2. Tykkään pelata kaikenlaisia pelejä (lauta- ja kortti-, ei niinkään konsolipelejä). Varsinkin, jos minä voitan - ja jos minä en ole voitolla niin se on ihan takuuvarmaa että muut huijaavat jotenkin ;) Tämä peli-into nostaa päätään yleensä myöhäisilllasta, jolloin kukaan ei enää halua pelata yhtään mitään.

3. Kiitospäivästä (Thanksgiving) tuli heti ensimmäisen kerran jälkeen yksi suosikkijuhlistani. Vähän kuin minijoulu ilman lahjastressiä: ruokaa, hengailua, ruokaa, ruokaa, hengailua, ruokaa - what's not to love?

4. How I Met Your Mother on suosikkisarjani. Olen nähnyt kaikki jaksot useammin, kuin ehkä olisi terveellistä, ja usein ennen nukkumaanmenoa katson vielä pari jaksoa.

5. Kerran putosin liikkuvasta pakettiautosta selälleni. Kuski ei edes heti tajunnut, että kuorma oli kevennyt, eikä heti pysähtynyt, joten jolkottelin vähän matkaa auton perässä.

6. Varsinkin kylmään aikaan juon ihan jäätävät määrät teetä päivittäin. 

7. Jos saisin valita, mikä eläin olen, olisin varmaan kissa. Köllisin lämpimässä koko päivän, söisin, ottaisin päikkärit ja sitten olisin rasittava yöaikaan kun muut haluaisivat nukkua.

8. Inhoan sambucaa.

Kylmää, harmaata, sadetta, sumua. Siis syksy.

Canterburyn katedraali. Otettu ehkä 50 m etäisyydeltä, ja silti
näin heikko näkyvyys!

Canterbury Festival ja sateenvarjomeri

Westgate Gardens

St Dunstans Church

Halloween-asu 2012: tappajanukke. "I watch you sleep..."

Viimeisen vuoden ensimmäinen essee

Savage Chickens

Eilinen ja tämä päivä ovat menneet esseetä kirjoitellessa. Olen miettinyt, miksi se on niin vaikeaa, ja tullut siihen tulokseen, että olen kärsimätön perfektionisti. En halua kirjoittaa ensin luonnosversiota, jota sitten lähtisin muokkaamaan, haluan tehdä kerralla priimaa, tuottaa suorilta ns. valmista tekstiä.

Tämän vuoksi käytän jahkailuun ja "miten tän nyt muotoilis"-ähinään ihan liikaa aikaa sen sijaan, että toteaisin, että no eihän tämä nyt hirveän hyvä ole, mutta palaan tähän sitten myöhemmin. Ei kuuna kullanvalkeana. 

Koska tämän esseen deadline on tänä iltana klo 23:00 (ylläri sinänsä), ei ehkä ole paras hetki päättää lähteä kokeilemaan luonnosversion kirjoittamista ja sen korjailua. Seuraavaa esseetä tehdessäni aion kuitenkin kokeilla, josko niin saisi hommat hoidettua järkevämmin ja vähemmällä tuskailulla.

Niin, ja vaikka tätä nyt deadline-päivänä kirjoittelenkin, väittäisin, että olen silti parantanut tapojani tämän viime minuuteille jättämisen suhteen: tällä kertaa sentään aloitin lukemisen ja muun taustatyön tekemisen kaksi viikkoa ennen deadlinea!

Savage Chickens

Työmäärä tuntuu kasvaneen tänä vuonna - tai sitten olen vain erityisen tietoinen siitä, että nyt on oikeasti saatava hyviä arvosanoja.

Tekemistä riittäisi, mutta jotenkin tuo sarjakuvan kaavio kuvaa aika hyvin, miten homma on tähän mennessä edennyt - pohditaan vielä vähän. Tänään on kuitenkin se päivä, kun asioille oikeasti tehdään jotain. Nyt 'tarkkailijan paradoksin' pariin!

Weeks 1-3: Choose your dissertation topic

Nyt on siis jo viikko neljä, ja pitäisi tietää ainakin suunnilleen, että mistä meinasi dissertaationsa kirjoittaa.

Meitä neuvottiin lähestymään asiaa siltä kannalta, että jos mielessä ei jo valmiiksi ole aihetta, josta haluaa kirjoittaa, kannattaa käydä läpi niiden kurssien aihepiirejä, joista on pitänyt. Niinpä kävin ostamassa sairaan siistin projektivihkon, jossa on viivoitettuja sivuja ja ruuduitettuja sivuja ja välilehdet jajaja... ja aloin käydä läpi suosikkikurssejani.

Ensimmäisenä mieleen tuli First language acquisition ja kaikki aivoihin ja neurolingvistiikkaan liittyvät jutut, kielen kehityshäiriöt ja kaksikielisyys. Ongelma tässä on se, ettei meillä opeteta varsinaisesti neurolingvistiikkaa - jos siis haluaisi tutkia jotain tämäntyyppistä, pitäisi löytää joku ulkopuolinen taho, jonka kanssa/kautta kerätä dataa, ellei halua teoriaan tai aiemmin kerättyyn dataan turvautua.

Psykolingvistiikkakin kiinnostaisi, mutta lähtötiedot on aika liki nollaa, ja tätä käsittelevä kurssi on vasta keväällä.

Entäs sitten pragmatiikka loputtomine kiinnostuksenkohteineen. Viime vuonna tein kurssin aikana pienen tutkimuksen, joka koski kohteliaisuutta ja teitittelyä/sinuttelua suomen kielessä. Mietin tämän aiheen syventämistä, mutta vaikka meille annettiin melkoisesti vapautta aiheen ja tutkittavan kielen suhteen, on kyseessä kuitenkin English language dissertation, ja mahdollisten jatko-opintojen kannalta voisi olla hyödyllistä tutkia sitä englanninkieltä - tai edes verrata johonkin muuhun. Ehkä siis tutkinkin vaikka sähköpostiviestien kohteliaisuutta. Tai huumoria.

Huumoriin liittyen mulla tuli mieleen The Big Bang Theorya katsellessa, että sarjan huumori ainakin Sheldonin osalta perustuu hyvin vahvasti siihen, että hän jatkuvasti rikkoo kaikkia mahdollisia inhimillisen kanssakäymisen sääntöjä, mukaanlukien Gricen keskustelumaksiimit. Ehkä tästä saisi jotain aikaan? Jos ei muuta, niin ainakin saisi töllöttää Big Bang Theorya sydämensä kyllyydestä.

Pragmatiikkaan liittyen mulla oli vielä yksi idea, joka minulle epätyypillisesti on melko tarkkaan rajattukin: eläimeen viitattaessa käytettävä pronomini. Suomeksihan eläimiin viitattaessa käytetään yleensä sanaa 'se': jos erehtyy sanomaan 'hän' vaikka koirasta, saa lähes suorilta höpsön kukkahattutädin leiman otsaansa. Lässyttää elukoilleenkin, kerta.." Englanniksi kuitenkin useimmiten sanotaan 'he/she', ainakin jos kyse on lemmikistä eikä jostain metsänreunassa kököttävästä ketusta. Kuitenkin toisinaan kuulee myös muotoa 'it'. Oman kokemukseni perusteella sitä käytetään lähinnä negatiivisessa mielessä: "That bloody dog, it ate my new boots!" Ehkä siis lähdenkin tutkimaan, pitääkö intuitioni tästä 'it'-viittauksen negatiivisesta konnotaatiosta paikkansa.



Semantiikan saralla kiinnostaisi ambiguiteetti, monitulkintaisuus, ja vielä tarkemmin syntaktinen ambiguiteetti. Mietin, että tätä voisi tutkia englantia vieraana kielenä puhuvien kautta, mutta en tiedä kiinnostaisiko se tarpeeksi. Myös esim. värien nimeäminen voisi olla kiinnostavaa, jos vertailisi eri puhujaryhmiä.

Syntaksi oli yksi mielenkiintoisimpia kursseja viime vuonna, mutta en jotenkin vain tajua, että millaista asiaa sieltä voisi lähteä tutkimaan. Tuntuu, että olen vielä niin alkutekijöissä koko homman suhteen, että tarvitsisinihan hirveästi ohjausta, että saisin mitään aikaiseksi.

Sitten ihan muuten vaan mieleen tulleena mahdollisena aiheena listaltani löytyy humblebrag ja underbrag. En keksi mitään järkeviä suomenkielisiä termejä näille, eikä nopea googletuskaan auttanut - piilokerskailu on ehkä lähinnä tuota humblebragia. Joka tapauksessa, humblebrag on usein valituksen muotoon naamioitu, ihan vaan ohimennen heitetty itsekehu, tyyliin "Kävin kaupassa ja näin itseni Voguen kannessa, vähäks outoo". Ei ehkä paras esimerkki, mutta ehkä Twitterin @Humblebrag selventää, jos asia kiinnostaa enemmän. Underbrag taas on kehuskelua asialla, joka ei normaalisti ole kehumisen arvoinen, esimerkiksi "Pyöräilin sitten kännissä kotiin ja kaaduin ojaan. Nyt on komeat ruhjeet!" Underbragin tarkoituksena lienee esittää puhuja viileänä "nyt kävi näin"-tyyppisenä henkilönä, joka ei pelkää paljastaa mokiaan.

"It is a sign of both authenticity and enthusiasm. And power. If you can underbrag and not get fired, grounded, or shamed into brag-bragging, you are a force to contend with indeed." Jen Doll, The Atlantic Wire 

Sosiaalisen median räjähdyksen myötä myös sekä humblebrag että underbrag ovat yleistyneet niin, että lähes joka kerta saa ärsyyntyä, kun avaa Facebookin. Toki ainakin humblebrag oli olemassa jo ennen Internetin sosiaalista mediaa: aina oli se yksi tyyppi joka kertoi kuinka ajomatka perheen kesähuvilalle Hankoon on ihan hirveän pitkä...

Joka tapauksessa ilmiönä ovat hyvin kiinnostavia, erityisesti tuo underbrag. Eikä ainakaan olisi materiaalista pulaa! ;)

Yeaaahhh boi!

we<3it.com

Sunnuntaina sain jännittävän tekstarin Celialta, tämän vuoden joukkuekapteenilta. Hän kysyi, haluaisinko minäkin olla kapteeni - siis vice captain (joka kuulostaa paljon paremmalta kuin varakapteeni).

Totta ihmeessä haluan! Käytännössä siis jaamme kapteeninhommat, joita ainakin näin lukukauden alkuun riittää. Pääsen siis katsomaan koeratsastuksia, valitsemaan joukkueita, saan toimikunnan jäsenen edut JA se näyttää hyvältä paperillakin :) (ja mun takissa ym. tulee lukemaan Vice Captain ;)))

Ekat infotilaisuudet on pidetty - nyt vain koeratsastuksia odotellessa. Roll on Wednesday!

Siistiä!!!!!

Toogabileet & lukukauden alku

Viikonloppuna järjestimme viimein tuparit, joiden teemana oli toogabileet. Niinpä me siis vedettiin toogat niskaan, väännettiin nippu "laakerin(muratin)lehtiseppeleitä", koristeltiin takapiha soihduilla ja valoilla, ja laitettiin grilli tulille. Vaikka ilta oli kolea ja pimeä, olin positiivisen yllättynyt siitä, kuinka moni saapui asianmukaisesti pukeutuneena.

Meitsi

Pallogrilli ja maggarat :D

Stars and stripes -tooga

Moderni versio perinteisestä aasinhäntä-pelistä

Pariskuntatooga

Känniääliö <3 ja mighty wizard's staff

Toogaa ja sauvaa

Kaikenkaikkiaan bileet onnistuivat ihan hirveän hyvin. Ja vain yksi pikkuruinen kulho rikkoontui! Jee! Viihdykkeenä meillä oli perinteisen beer pongin lisäksi muutama muu partygame: aasinhäntä-pelin modernisoitu versio (pin the cock on Bieber), sekä itselleni uusi tuttavuus, wizard's staff. Wizard's staffia voivat pelata kaikki ne, jotka juovat tölkeistä. Ensimmäisen tyhjettyä uusi tölkki teipataan edellisen päälle jeesusteipillä. Joidenkin sääntöjen mukaan tätä jatketaan tiettyyn tölkkimäärään asti (yleensä kymmenen), jolloin pelaajasta tulee ns. White Wizard, joka voi haastaa muita kaksintaisteluun näillä sauvoilla :D

Kaikkien mielestä juhlat olivat suuri hitti ja valtaisa menestys, ja hauskaa riitti pikkutunneille asti :-) Nämä todellakin oli oikeat kesänpäätösjuhlat: seuraavat kaksi päivää satoi kaatamalla ympäri vuorokauden, eikä sää sittemmin ole ollut erityisen vakaa.

Maanantaina oli edessä paluu ihan oikeaan arkeen: syyslukukausi alkoi reippaasti kahden tunnin seminaarilla. Ihan kivaa taas opiskella, varsinkin nyt, kun sain kaikki kurssit ja muut vihdoin ojennukseen. Vähän se vaati vänkäämistä ja melkein jo tuli itkukin, mutta nyt on kaikki sillä mallilla, että ei tarvitse enää stressata.

Lisäksi mietintämyssy on vedetty tiukasti korville: parin viikon päästä pitäisi tietää dissertaatioaihe. Tarkempia ideoita ei ole vielä hirveän montaa, mutta hienosäätöä vaativia ajatuksia on onneksi useampiakin. Dissertaatiota vetävä henkilökään ei sitten onneksi ollutkaan se kammoksumani tyyppi - jee! Olen aika innoissani :)

Väärä hälytys

Ei se syksy taida sittenkään olla täällä vielä - ulkona on nimittäin +23C ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta :)

Lämmintä oli kuten punaisesta naamasta huomaa.. 

Hyvää syyskuuta!

Tänne saapui syksy ihan yhdessä yössä. Yöt ovat kylmiä, ilma on kosteankirpeä ja tuoksuu ihan syksyltä. Sadettakin on jo saatu: keskiviikkona vietettiin kunnon sadepäivää peiton alla leffoja katsellen. Ja jos sitä vettä alkaa syksyn kunniaksi tulemaan oikein urakalla, niin antaa tulla vain - minä olen varautunut siihen uusin kumpparein:

Toinen meidän kämppäkavereista muutti tänne eilen. Hieman tuntuu oudolta, että täällä asuu nyt joku muukin kuin minä ja Chris, sillä me ollaan kesän aikana vallattu koko talo melko tehokkaasti. Eiköhän tähän kuitenkin äkkiä taas totu. Kunhan vielä Jack palaa Ameriikan-reissultaan, voidaan järjestää tuparit. Teema on toki jo valittu: toogabileet!

Syyslukukausi alkaa aika lailla tasan kolmen viikon päästä. En vieläkään ole ihan tyytyväinen niihin kursseihin, mitä olen valinnut tälle vuodelle, ja mielessä pyörii jatkuvasti, mitkä kurssit haluaisin suorittaa, mitkä voin valita, ja mitkä taas olisi järkevää valita. Tehdäkö dissertaatio vai valitsisinko sittenkin niidenkin opintopisteiden edestä muita kursseja. Dissen tekijöitä ohjaa professori, josta en voi sanoa pitäväni - saako tämän antaa vaikuttaa päätökseen? Kuitenkaan muuta kurssivalikoimaakaan ei ihan hirveästi ole. Ja kun koko homma pitäisi jotenkin sumplia niin, että kokoon tulee ihan just tasan 120 (60 eurooppalaista) opintopistettä - ei yli, ei alle, vaan tasan. Ja niistä tietty määrä pitää olla tietyn tason kursseista ja mitä vielä...

Tuo opintopistemäärän joustamattomuus on ehdottomasti yksi ärsyttävimpiä asioita tässä yliopistosysteemissä. Tai joo, toki saa suorittaa enemmänkin, mutta sitten pitää tietenkin latoa lisää massia tiskiin.

Sitten saa vielä miettiä, että onko nyt ihan fiksua stressata tästäkin näin paljon. Kuinka paljon se tulee sitten loppupeleissä oikeasti vaikuttamaan, että opiskelenko vähän semantiikkaa vai morfologiaa?

Pony times make Iida a happy bunny!

Connemararuuna Flynn

Ratsastus on kivaa, varsinkin aurinkoisella säällä ja kivalla hevosella.

Olen saanut käydä ratsastamassa meidän vakkarireenipaikassa ihan vain auttaakseni hevosten liikuttamisessa. Tosi kiva juttu, sillä pääsen ratsastamaan niiden perus tuntihepojen lisäksi myytäviä ja nuoriakin, ja vieläpä ilmaiseksi - tällä hetkellä finanssit on nimittäin sillä mallilla, ettei hirveästi ole rahaa maksaa tunneista. Viime viikolla olin kyllä Celian kanssa maastoestetunnilla ja se jos mikä oli hauskaa! :)

Tänään ratsuna oli Flynn, 7-vuotias connemararuuna Irlannista, joka on tuolla myynnissä. Käynnissä ja ravissa oikein kiva ja fiksu, mutta laukka on vielä hieman.. holtitonta. Sen verran holtitonta, että ei oikein kenttä meinaa riittää.

Huomenna on toivottavasti enemmän tilaa työstää, kun päästään niitylle menemään.

Aikuisjuttuja

Nyt on hirveästi kaikkia aikuisjuttuja, joita pitäisi hoidella.

On verojuttuja: verottaja kirjoitteli minulle ja kyseli josko voisin antaa hieman lisätietoja veroilmoitukseeni liittyen. Oikein ystävällinen ja avulias kirje, jossa sanoivat, että rimpauttele vaan, jos tarvitset neuvoja. Minähän rimpautan, heti huomenissa.

Sitten on kämppäjuttuja. Asiahan on niin, että meidän vuokraemäntä on aasi, joka luulee voivansa vedättää meitä. Täällä on edelleen meneillään remppa, jonka piti valmistua heinäkuun loppuun mennessä. Lähdettiin sitten hyvässä hengessä keskustelemaan jonkinmoisesta kompensaatiosta - eihän mitenkään voi olla oikein, että me maksetaan täyttä vuokraa, kun esimerkiksi olkkari/ruokailuhuone ja takapiha on käyttökelvottomassa kunnossa. Ja käytävistä puuttuu kokolattiamatot. Niiden asentajienhan piti tulla 15. päivä (kirjaimellisesti :D), mutta "yllättäen" se nyt siirtyi sit viikolla eteenpäin... +kaikkea muuta pientä kivaa.

Mutta ei se mitään, tässä maassa on onneksi erittäin helppoa saada ilmaisia lainopillisia neuvoja (meillä on setä nimeltä Geoff), ja yliopistollakin on ns. law clinic, joka hoitaa juttuja ilmaiseksi. Että tämähän ei todellakaan ollut tässä.

No sitten on luonnollisesti vielä työjuttuja. Töissä ei toimi mikään, kukaan ei tiedä mistään mitään, ja 'se uusi tyttö' on ihan täysi retardi. Aaaaaarrgh. Onneksi en ole täysillä tunneilla, voisi vähän ottaa aivoon.

Ja pikku hiljaa alkaa taas opiskelujututkin puskea päälle. Olen ihan fiiliksissä kun lukukausi alkaa taas pian (...1,5 kk päästä...), mutta se tuo mukanaan myös pari muttaa. Ensimmäinen niistä on dissertaatio. Minun kurssillani se ei ole pakollinen, mutta meinasin sen kuitenkin tehdä. Ongelma tällä hetkellä on se, etten tiedä, mistä sen tekisin - ja sitten taas, jos en keksi mitään kiinnostavaa aihetta, on melkein parempi jättää tekemättä. Toinen on se, että tämä on mun viimeinen vuoteni. Mitä tän jälkeen?? Lisää opiskelua vai töitä? Täällä Englannissa, Suomessa vai jossain muualla? Ei voi pieni ihminen tietää vielä.

Ehkä sellaisena positiivisena juttuna on puutarhurointijutut. Kuvassa meidän ikkunalautakasvimaata: siinä on basilikaa, korianteria, timjamia ja chiliä tulollaan :)   (vähän meinasin repiä pelihousujani istutushommissa mutta ehkä mä joskus opin arvostamaan sitä puutarhuroinnin 'rentouttavaa' (?) vaikutusta..)

En garde! Etes-vous prêts? Allez!

Perjantaina suuntasimme Lontooseen katsomaan Olympialaisia. Koska miekkailumatsi, johon meidän liput oli, alkoi vasta kuudelta illalla, pyörittiin muuten vaan parin tunnin ajan Lontoossa - käytiin Tiedemuseossa, syötiin Sohossa thairuokaa (nam nam!) ja juotiin sairaan kalliit cocktailit jälkkäriksi, ja muuten vaan hortoiltiin. Lisäksi sain kunnian viettää laatuaikaa kenttäratsastuksessa joukkuehopeaa napanneen William Fox-Pittin kainalossa - siis ihan kirjaimellisesti: ajeltiin nimittän samalla tuubilla ja siellä oli aavistuksen tiivis tunnelma.

Lopulta suunnattiin kohti ExCel-hallia. Turvatarkastus oli lentokenttätasoa, ja liputkin tarkastettiin neljä kertaa ennen kuin päästiin katsomoon asti. Kuitenkin kaikki sujui tosi nopeasti ja jouhevasti - ainoa paikka, missä oli ryysistä, oli juoma/snäksikoju. Tämäkin ratkaistiin helposti asioimalla alakerrassa sijainneessa baarissa, jossa ei ollut jonoa, ja juomatkin oli halvemmat.

Mölli

Pronssiottelussa taistelivat Venäjä ja Italia. Italian kannattajia tuntui katsomosta löytyvän huomattavasti venäläisiä enemmän (tai ehkä ne vaan oli äänekkäämpiä?), ja Italian joukkue tuntui olevan joukko iniseviä neitejä, joten me sitten kannatettiin Venäjää. Taisto oli tiukkaa, mutta niin vain Italia sitten lopulta mitalin vei.

Kultaottelussa mittelivät Etelä-Korea ja Romania. Tällä kertaa ei paljon ollut epäselvyyttä siitä, kumpi vei ja kumpi vikisi: Romania löylytettiin oikein kunnolla (jee, hyvä Korea!)

Vaikka meidän ennakkotiedot miekkailusta oli melko olemattomat, oli matseja kuitenkin helppoa ja mielenkiintoista seurata. Toki ennen otteluiden alkua selostaja antoi pienen briiffauksen siitä, mikä koko homman perusajatus oli, jotta ummikkokatsojatkin tajuaisivat jotain :)

Nopeat hyökkäykset, protestoivat miekkailijat (lähinnä ne Italian neidit), hidastusten katselu ja jännitys siitä, kumpi sen pisteen oikein saa teki hommasta aika jännää. Väliajoilla tömisteltiin jalkoja ja tehtiin aaltoja. Lopun mitaliseremonia ja Korean joukkueen miekkailijoiden riemu oli huikea.

Pikakesä

Täällä oli hetken kesä, mutta nyt se jo meni pois. Ehdittiin kuitenkin mm. vetelehtiä puistossa, käydä merenrantalomalla ja maaseutukävelyllä.

Joen varrella sijaitsevan Westgate Gardensin sopukka, joka on käytännössä ihan meidän takapihalla (eli n. 2 minuutin kävelymatka)

Pojat joenrannassa

Karvalehmien kotilaidun!

Karvainen graffitilehmä

Nuo lehmät asustavat ihan meidän lähellä olevalla luonnonsuojelualueella, ovat siellä ns. maisemanhoitotöissä. Virallinen rotu taitaa olla ylämaankarja (Highland cattle).

Oltiin jossain kreisissä 007 Avaruuskieputin -vempaimessa

Crazy golf, joka päättyi tasapeliin!

Kilo simpukoita

Rantsu. Ikävästi en tajunnut että vastavaloon kuvaaminen ei välttis oo hyvä.

Semmosta. Nyt täällä on taas sateista ja ankeaa.