First first

Ensimmäiset asiat ensiksi: sain eilen ensimmäisen ensimmäisen. Siis ensimmäisen first class markin. Tehtävä kuului näin: Evaluate the importance of languages and language use in a speaker's personal and social identity. Ja sittenpä minä kirjoittelin ruotsin asemasta Suomessa, suomenkielisten ja ruotsia puhuvien suhteesta, ja loppuun vielä vähän itsestänikin. Heti esseen palautettuani iski epäluulo: teinköhän nyt ihan niinkuin tehtävänannossa käskettiin, vai vedinkö täysin ohi aiheen, mutta ei se sitten ihan pieleen mennyt, kun 75% rapsahti. Lisäksi sain kehoituksen harkita toukokuiseen ELL Student Conferenceen osallistumista. Maanantaihin asti on aikaa lähettää abstrakti puhujoiden valitsijoille. Tätä täytyy pohtia.

Tuo first piristi päivää sen verran, ettei enää harmittanut, että heräsinkin tiistaiaamuun (päivään...) jäätävän väsyneenä neljän tunnin yöunien jälkeen. Sänkyni, joka on aina ollut vähän kitisevää sorttia, kitisee nyt niin paljon, etten saanut nukuttua. Pienikin liikahdus saa aikaan sellaista nitinää, että järki lähtee sekä itseltä että naapureilta. Kun kävin Darwinin respassa kysäisemässä, josko joku voisi fiksata sänkyni, se respanaisen minulle suoma katse oli niin puhdas You schleeeeg, what've you been doin' -katse, ettei toista. Joka tapauksessa hän kehotti minua kääntymään house keepingin puoleen, ja sen tänään teinkin. Ei nitise enää, ni!

Illalla käytiin Open Mic -illassa kuuntelemassa, kun Chris, David, Kane ja Steve musisoivat kukin vuorollaan. Rohkeasti ja hyvin vetivät jok'ikinen. Hieman harmittaa ettei ollut kameraa mukana.

"The beastly child hit me with a spoon"

Otsikko on Language and Meaning -kurssin helmiä. Olenpa niin taitava, että tiedän, että siinä 'the beastly child' on agent, 'me' on affected ja 'a spoon' on sitten instrument. Kyllä, kyllä!

Nähtiinpä muuten taas tuon 30 day song challengen kanssa kuinka jotenki tämmönen pitkäjänteinen mä olen. No, se nyt ei ehkä ollut prioriteeteissa kauhean korkealla.

Viikonloppuna en saanut oikein mitään merkittävää aikaan. Lauantain suurin saavutus oli lähes valmis CV. Jestas että voikin olla vaikeaa miettiä järkeviä englanninkielisiä termejä kaikenmaailman työnimikkeille, saati sitten kuvailla niitä itse hommia. Onneksi Chris, jonka omien sanojensa mukaan "corporate America" on koulinut hyvin CV-kirjoittelun saralla, auttoi, ja siitä tuli erinomainen.

Sunnuntaina oli onneksi taas aurinkoista, joten reippailtiin kaupunkiin Tescoon ostamaan ruokaa. Tein sikahyvää risottohenkistä sörsseliä, kävin kirjastossa, luin omituisia artikkeleja ja lähes hakkasin Tomin biljardissa (se oli kirjaimellisesti millistä kiinni!) Ilta katsottiin How I Met Your Motheria. Sivistymättömille yksilöille tiedoksi, että kyseessä on amerikkalainen sitcom, joka on vähän kuin Frendit, mutta noin tuhat kertaa parempi kaikin puolin. Katso katso katso! Erityisesti voin suositella noita Slap bet ja slapsgiving -jaksoja. Hulvatonta.

Nyt Contemporary Culture -seminaariin, joka on VIIMEINEN IKINÄ!! Huraa huraa.

Kevätfiilistely jatkuu

Eilen vietettiin kevätpäivää pelaamalla krikettiä takapihan nurmella. Itsehän en vieläkään oikein tajua, mikä pelin pointti on, mutta ei se tuossa höntsäillessä haitannut.

Näillä keleillä motivaatio istua sisällä kirjojen ja läppärin parissa on melko matalalla. Nyt kuitenkin pitäisi jaksata tsempata vielä kevätlukukauden pari viimeistä viikkoa. Tänä viikonloppuna aion saada novellianalyysiesseen valmiiksi, ensi viikolla pitäisi kirjoitella jotain Contemporary Culturen kurssille, todennäköisesti aiheesta How have technological and medical advances changed the way we think about bodies? 

Ensi viikolla on myös ohjelmassa töiden etsintää. Jos löydän täältä kivan työpaikan, josta saa tarpeeksi tunteja ja palkkaa, jään varmaankin tänne kesäksikin.

Another sunny day

Tänään oli niin aurinkoista, että oli lähes pakollista siirtyä ruusutarhan nurmelle pötköttämään ja opiskelemaan.

Sekava kertomus kaikesta, osa 3: kaikki muu sekalainen

Kevätlukukausi on melkein ohi. Kaksi esseetä olisi vielä kirjoitettavana, toinen Contemporary Culturen kurssille, toinen taas on novellianalyysi Tackling Text -kurssille. Tackling Text -esseen aion saada alulle tänään. Analysoitavaksi valitsin Raymond Carverin kirjoittaman novellin The Lie, joka on kaikessa lyhykäisyydessään (kolme sivua) hyvinkin mielenkiintoinen. Sitten on tietenkin vielä kesälukukauden kokeet, jotka onneksi ajoittuvat suht järkevästi toisiinsa nähden:

24.5. Language, self and society
27.5. Tackling Text
31.5. Contemporary Culture
7.6. Algebra

Suurin osa luennoitsijoista ja muusta opetushenkilökunnasta lakkoilee tänään ja torstaina eläke-, palkka- ja muiden kiistojen vuoksi. Vaikka on ikävää, että asiat ovat sillä mallilla, että täytyy ryhtyä lakkoilemaan, en voi kyllä muuta todeta, etteivät parempaa päivää lakolleen olisi voineet valita: auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta!


Sunnuntaina 27. päivä täällä on Census Day. Census on joka kymmenes vuosi suoritettava jonkinlainen väestönlaskenta, jota varten jokaisen on täytettävä kysymyslomake. Ja tämä ei siis ole mikään vapaaehtoinen huuhaajuttu, vaan uhkana on tuhannen punnan sakko, jos ei hommaa hoida. Jänskää!

Varasin tuossa taannoin lentoliput Suomeenkin, 19.4.-4.5. olen siellä lomailemassa. Ja supersiistiä on, että meitsin bessie mate Kane tulee myös kylään. Huraa!

Ei kai tässä nyt tähän hätään muuta. Over n out.

Sekava kertomus kaikesta, osa 2: Veeran ja Sampan vierailu

Keskiviikkoiltana, tai oikeammin oli kyllä jo torstai, saapuivat Veera ja Samppa Canterburyyn. Miten hienoa!! Kävely juna-asemalta kampukselle, pikainen catch-up ja iltapala ja pehkuihin.

Torstaina tehtiin turistikierros kaupungilla, hankittiin murkinaa ja juomaa, ja palattiin kampukselle syömään ja aloittelemaan partyja. Hillittömät kemut olikin, kuten tietysti St Patrickin päivänä kuuluukin. Vähän beer pongii, ring of firee, ja tietenkin vahva aikomus lähteä vielä baareihinkin. Ei päästy Originsia pidemmälle, eikä Samppa päässyt kyllä edes sinne asti..
(kuvissa olevat ilmoitelkoot josseivät halua pärstänsä täällä näkyvän :)

puluseni Jacques Tailleur

Joe, Samppa ja Chris

.. standard

Perjantaina, kunhan oltiin pahimmasta toivuttu, lähdettiin sateisessa säässä kohti Lontoota. Onneksi matka sujui hyvin, löydettiin meidän hotelli suht nopeasti ja sadekin loppui, sillä siinä hauraassa olotilassa suuremmat vastoinkäymiset olisivat saattaneet olla liikaa. Hotellikin oli hintaansa nähden vallan erinomainen, ja tarpeeksi keskeisellä paikalla, että kulkeminen pelipaikoille onnistui ilman suurempaa säätämistä.

Näkymä hotellin parvekkeelta

Veke lomalla

Perjantai-ilta vain hortoiltiin, ostettiin Converset ja mietittiin että löydettäiskö nopeasti ja helposti jostain joku bilepaikka. Annettiin puolen yön aikoihin periksi ja todettiin, että huomenna sitten.

Supersiistit musta-punaiset mokkaconverset yöpöydällä kuvattuna.
As you do.

Lauantaina shoppailtiin ja pyörittiin kylillä oikein urakalla. Tällä kertaa otettiin iltamenoista paremmin selvää, tosin meitä kyllä johdettiin hieman harhaan, sillä "supersiisti indie-ilta" ei kyllä ihan ollut sitä, mitä kuvauksessa annettiin ymmärtää. Ei se mitään, leima oli hieno, ja onneksi kyseessä ei ollut Lontoon ainoa kuppila. Ei muuta kuin mars matkaan, kohti seuraavaa paikkaa.

Lookin sharp!

"Huipun indie-illan" huipuin juttu oli tämä leima.

Toinen paikka oli sitten The Roxy, klubi, jonka totesimme olevan jotain Ruotsinlaivasimulaattorin ja Hannibalin vastineen väliltä. Jonossa meidän edellä oli ällölimaisia ja erittäin typeriä ruotsalaismiehiä. Onneksi ei enää törmätty niihin myöhemmin, olisi saattanut tulla myllytyskeikka. Muuten oli ihan metkaa, pääasiassa siellä soi erittäin juustoiset klassikot, mutta kyllä pari ihan oikeastikin hyvää biisiä tuli. Kotiin lähdettiin kulkemaan hieman "katsotaan millä päästään"-periaatteella, ja huikean onnenkantamoisen myötä päästiin hyvinkin kätevästi bussilla ihan kotikulmille. Siinä ihan huudeilla nähtiin muuten erinomainen kyltti:

siis mitä ihmettä on "RUOTSALAINEN HIERONTA"?!

Sunnuntaina turisteiltiin ympäri kaupunkia, ja alkuillasta suuntasin takaisin Canterburyyn, missä Chris ystävällisesti oli tullut asemalle vastaan. Junamatka takaisin oli kyllä semisti kivulias, sillä juna oli tupaten täynnä, ja juuri minun vaunuuni tuli kymmenen noin 14-16 vuotiasta teinipimua, jotka kokivat tarpeelliseksi jakaa koko elämänsä meidän muiden matkustajien kanssa. Onneksi jäivät pois Staplehurstissa (niin, Staplehurst..mikä ylläri sinänsä?)

Sekava kertomus kaikesta, osa 1: heppatyttöilyä.

Koska taas on ihan huomaamatta hujahtanut suunnilleen viikko siitä, kun viimeksi kykenin kirjoittelemaan. Yritän nyt jotenkin jakaa nämä eri postauksiin, ettei tuloksena ole sekava kertomus kaikesta.

Keskiviikkona oli viimeiset ratsastuskilpailut, jotka ratsastettiin Essexin yliopiston kotiareenalla hieman Ipswichistä pohjoiseen (mikä mielenkiintoista kyllä on jo Suffolkin kreivikunnan puolella eikä Essexissä lainkaan). Viime keväänä yliopistoihin hakiessani hain itseasiassa myös Essexin yliopistoon, ja pääsinkin, mutta päädyin sitten onneksi Kentiin. Vaikka haluan välttää stereotyyppiajattelua, niin kyllä se Essex on vain niin ...Essex.

TAKAISIN AIHEESEEN! Kouluradan pistelin menemään 20-vuotiaalla entisellä kenttähevosella, josta ei ikipäivänä olisi arvannut ikää, ellei olisi tietänyt. Se oli kuitenkin hyvin virittyväistä sorttia, ja oikein miellyttävä ratsastaa. Koko joukkueen kannalta kouluratsastus meni hyvin, oltiin toisella sijalla vain kuuden pisteen päässä johtaneesta joukkueesta. Henkilökohtaisesti en ollut tyytyväinen pisteisiini, mielestäni rata oli parempi kuin pisteet antavat ymmärtää, mutta arvostelulaji on aina arvostelulaji.

Esteille lähdettiin siis kovin odotuksin. Hevosten näytössä oltiin hieman epäileväisin mielin, kaksi hevosista oli veteliä ja pysähtelyyn taipuvaisia, kolmas oli iso jyhmy jota ei paljoa kiinnostanut jos vähän puomit kolisi, ja neljättä ei suurimman osan ajasta vain huvittanut hypätä. Minun heponi oli toinen vetelistä pysähtelijöistä, ja kaikeksi onneksi pääsin selkään heti toisena, kun kyseinen kopukka oli vielä jonkinlaisessa vedossa. Sain kuin sainkin piiskattua sen esteistä yli puhtaasti, ja pisteetkin oli ihan hyvät! Jee! Harmi vain, että muu joukkue otti kasan kieltoja ja pudotuksia, ja loppujen lopuksi oltiin viimeisiä. Henkilökohtainen neljäs sija hieman kompensoi tätä, mutta kyllä taas otti päähän ja muistin, miksen juurikaan harrasta joukkuelajeja: niissä kun ei riitä, että sinä itse suoriudut hyvin.

Kotimatkalla pelattiin kaikkien suosikkipeliä Motorway Neighboursia, josta voisin vaikka kirjoitella hieman joskus toiste, mikä kivasti piristi ryytynyttä tunnelmaa.

on the road again!

Hola, tervehdys M2-motarilta Kent equestrian clubin b-teamin jäseniltä! Aamulla tuli tekstari, että ylläri ylläri, kilpailut keskiviikkona ipswichissä. No ei muuta kuin hinkkaamaan hyvä kiilto saappaisiin. Pakattiin koko joukkue jo tänään autoon, kun herätys aamuviideltä ei oikein houkutellut. Mennään siis yökylään Hollyn koti-kotiin!

Käytiin juuri huoltiksella vetämässä burger king mättöä ja ostamassa mini eggsejä. Tunnelma on lyömätön!

Huomenna siis kilpaillaan, ja mikä hienointa, illalla Veera ja samppa tulee kylään! Huraaaa!

Published with Blogger-droid v1.6.7

Typerä keli

Se ei ole sadetta, eikä ihan täysin sumuakaan. Vähän kuin märkää ilmaa, kosteutta, joka vain leijuu. Only in England.

Ensi vuonna aion opiskella English Language in The Media, First Language Acquisition, Syntax, Learning and Teaching Languages ja Pragmatics. Se on päätetty nyt.

Day 11 - a song from your favorite band

Tämän biisin virallisesta musiikkivideosta oli poistettu upotusvaihtoehto, joten tässä liveversio. Oikeastaan tämä biisi - ja The Hives itsessään - on parhaimmillaan livenä.

Parasta esseen valmistumisessa on...

...kun voi raivata kaiken siihen liittyvän materiaalin pois silmistä: sulkea wordin ja kaikki aiheeseen liittyvät nettisivut; sulkea ja pinota kirjat odottamaan kirjastoon palauttamista; heittää kaikki suttupaperit roskiin.

Ja ennen kaikkea, kun voi mennä ulos kevääseen!!

Kukkia!

Lisää kukkia ja Kaneywaney!

Keltaisia kukkia!

Days 9 & 10

Day 9 - a song you can dance to 
Torstaisen KBarin innoittamana...




Day 10 - a song that makes you fall asleep 

Kirjastossa.

Puolille päivin makoiltuani päätin olla reipas ja lähteä kirjastoon kirjoittamaan sosiolingvistiikan esseetäni. Kirjastossahan tulisi varmasti painettua hommia kuin pieni eläin: kirjat on käden ulottuvilla, hiljaisen opiskelun alueilla on häiriötekijät minimissään, ja ehkä se kirjaston sivistynyt, tietoa pursuileva ilmapiiri saattaisi myös auttaa.

Ja kissanviikset.

Puolentoista tunnin kököttämisen jälkeen olen saanut kirjoitettua 109 sanaa. Vieressäni istuva tyttö ryystää juomaansa ja paiskoo tavaroitansa niin äänekkäästi, että menee hermo ihan just. Viereisessä huoneessa joukko tyhjäpääpimuja kälättää turhanpäiväisyyksiä ja kirkuu. Facebookiin on edelleen ihan liian helppo livetä "pitämään pientä taukoa".

Miten mä nyt saan itseni piiskattua kirjoittamaan kielen merkityksestä henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen (?) identiteettiin. Aaargh.

Day 8 - a song that you know all the words to

Day 7 - a song that reminds you of a certain event

DnB torstait Venuessa, ja varsinkin tämä, kun Netsky oli soittelemassa.....

Aurinko, aurinko lettuja paistaa..

Templeman Library eilen iltapäivällä. Tänään oli jopa ihmisiä nurmella piknikillä!

... ja mun pitäisi kirjoittaa esseetä :( Loppuviikoksikin on kyllä luvattu hyvää säätä, joten ehkä siitä auringonpaisteesta ehtii vielä nauttia. Ja ehkäpä kirjoittamisen sijasta menen minäkin paistamaan niitä lettuja, sillä tänään on Pancake Day! Pancake day on vähän niinkuin Laskiaistiistain vastine: tänään tehdään lettuja, jotta saadaan käytettyä munat ja muut tarpeet ennen paastoa. Nam.

Sain runoanalyysiesseen palautteen tänään, 67% eli vahvahko 2:1. Analyysi oli melko onnistunut sekä omasta että esseeni arvostelleen luennoitsijammekin mielestä: hän kehui runovalintaani, E. Söderbergin The Pale Lake of Fall, mielenkiintoiseksi, ja oli hyvin kiinnostunut siitä, osaanko ruotsia ja luinko runon myös alkuperäiskielellä - kyllä, kehnosti ja kyllä, luin. Esseetä kirjoittaessa mietin, mahtuisiko alkuperäiskielisen ja käännöksen vertailu tehtävänannon puitteisiin, mutta en uskaltanut ottaa riskiä ja lähteä vertailemaan niitä, varsinkin kun esseen maksimipituus oli vain 1000 sanaa. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut, sillä palautteessa luki myös, että siitä olisi saanut "kiehtovan kriittisen vertailun". Muuten kommentit kohdistuivat lähinnä esseen rakenteeseen, ja kuinka sitä voisi parantaa.

Ensi vuoden kurssivalinnat pitäisi tehdä piakkoin. Ainoa core module, joka kaikkien tulee valita, on vuoden mittainen English Landuage in the Media. Sen lisäksi pitäisi valita vielä 60 opintopisteen edestä kursseja allaolevasta taulukosta,  ja 30 opintopisteen edestä vielä jotain.

En kyllä muuten ihan ymmärrä, että miksi toisen vuoden opiskelijoille on noin paljon H-tason kursseja tarjolla, vaikka meidän ilmeisesti pitäisi pääasiassa I-tasoisia valita. Tosin kysyin tänään asiasta yhdeltä tuutorilta, ja kuulemma voi ihan hyvin valita myös H-tason kursseja, jos ne on sellaisia, mitä haluaa tehdä.

Syksylle valitsen varmaankin First Language Acquisition, joka keskittyy lapsen kielelliseen kehitykseen syntymästä noin nelivuotiaaksi. Keväällä järjestettävä syntaksiin eli lauseoppiin keskittyvä kurssi ei itsessään kiinnosta yhtään, mutta se on edellytys kolmannen vuoden Case Studies in Language Aquisition -kurssille, jossa mm. tutkitaan kielen kehityshäiriöitä ja kehityksen viivästystä, mikä vaikuttaa hyvinkin kiinnostavalta.

Lisäksi valitsen varmaankin joko Learning and Teaching Languages tai An Introduction to English Language Teaching, vaikken varsinaisesti opettajaksi haluakaan. Todennäköisesti kallistun ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, sillä se vaikuttaa kuvauksen perusteella kurssilta, jossa ollaan yleisesti kiinnostuneita oppimisesta ja opettamisesta, kun taas tuo introduction-kurssi on ilmeisesti suunnattu ihmisille, jotka ihan oikeasti haluavat opettajiksi, ja pitää sisällään opettamistakin.

Loput opintopisteet menevät varmaankin Language Variation and Change -moduuliin, joka nimensä mukaisesti keskittyy kielen muutoksiin. Tämä on ilmeisesti aikalailla sosiolingvistiikkapohjainen kurssi. Toinen vaihtoehto on Language Processing, mutta en ihan tajua mistä siinä on kyse. Psykolingvistiikkaa kai, ja ihan hauskalta tämä kuulostaa: "students will evaluate the efficacy of these theories on the basis of experimental investigations which they themselves will construct and conduct, for example word association experiments, lexicon decision tasks and parsing phenomena."

Onneksi ihan vielä ei tarvitse päättää, ja muutoksiakin ehtii tehdä vielä tuhanteen kertaan :)

Day 6 - a song that reminds you of somewhere

Kuulin tämän biisin sattumalta aiemmin aamulla, ja ensimmäinen mieleen tullut asia oli Isan terassi ja siellä vietetyt lukuisat kesäillat. Sopivasti tämän päivän biisin piti liittyä johonkin paikkaan - tämä siis olkoon se.

Day 5 - a song that reminds you of someone

Voi, tämä kappale muistuttaa niin monesta ihmisestä, ja niin monesta hauskasta hetkestä. Nostalgiapisteitä +100, vaikkei biisi itsessään enää iskekään samaan tapaan kuin silloin back in the day.

Juomapeliopas

Ennen yliopiston alkamista pelasin juomapelejä viimeksi joskus tuhat vuotta sitten, ja nekin noin yleisesti ottaen oli erittäin kuppaisia. Täällä on kuitenkin oppinut pelin jos toisenkin, ja niitä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti pelattuakin. Tässä johdanto juomapelien maailmaan.

Beer pong

Taattua teinileffojen
college-tunnelmaa!

Nimestä huolimatta tätä peliä voi pelata muutkin kuin kaljankittaamisen ystävät, sillä juomaksi sopii muutkin (mieluusti miedot) juomat kuin kalja. Tätä peliä varten tarvitaan pitkähkö pöytä, ja 12 kertaheittomukityyppistä kuppia (aidon jenkkicollege-tunnelman luomiseen tietenkin punaisia party cupseja), jotka vetävät suunnilleen 0,4l. Varsinaisena pelivälineenä toimii pingpong-pallo - näitä on hyvä olla useampi kuin yksi käsillä. Lisäksi pallojen välihuuhtelua varten tarvitaan kaksi muuta astiaa, jotka täytetään vedellä.

Sitten vielä se tärkein: juomat. Yhtä peliä varten tarvitaan 4 pinttiä (noin 2 litraa) kaljaa/siideriä. Muita juomia käytettäessä määrissä, varsinkin väkevien, kannattaa käyttää omaa harkintaa: yhteen peliin ei kannata käyttää kahta litraa vodkaa... Jännittävä vaihtoehto on myös nk. "yllätys pong", jossa pelaajille ei kerrota mukien sisältöä, vaan ne täytetään eri yllärijuomilla.

Turnaustaulukko ja pistetilasto

Pelin valmisteluihin kuuluu kuuden mukin asettaminen pöydän molempiin päihin sellaiseen keilaradoilta tuttuun kolmiomaiseen asetelmaan. Kaksi pinttiä kaljaa jaetaan suurinpiirtein tasan kuuden mukin kesken, jolloin yhteen mukiin tulee vajaa 2dl juomaa. Yksi huuhteluastia asetetaan pöydän molempiin päihin, ja varapallot pidetään käden ulottuvilla.

Peliä voi pelata joko yksilölajina tai joukkueissa. Itse koen pelin olevan mielekkäintä, jos sitä pelataan kahden tai kolmen hengen joukkueissa. Jos innokkaita pelaajia on tarjolla runsaasti, kannattaa harkita turnausta. Pelin aloitusvuoro ratkaistaan perinteisellä kivi-paperi-sakset -menetelmällä.

Joukkueet yrittävät vuorotellen heittää pingispalloa toisen joukkueen mukeihin. Heittotyyli on melkolailla vapaa, tosin molempien jalkojen on oltava maassa, ja ylenmääräistä etunojaa on vältettävä. Jos pallo menee mukiin, joukkueen, jonka muki se on, on juotava se tyhjäksi ja näin poistettava se pelistä. Joukkue, jolta ensimmäisenä loppuu mukit ensin, häviää, ja joutuu (saa?) juoda vastajoukkueen jäljelle jääneet mukit.

Tässä video helmikuisen beer pong -turnauksen finaalista.

Ring of Fire

Loppusuoralla oleva peli

Tätä peliä varten tarvitaan pelikortit, tarkemmin sanoen vähintään yksi kokonainen pakka. Jos pelaajia on paljon, kannattaa harkita kahden pakan käyttämistä. Muutamien korttien puuttuminen ei haittaa, pääasia, että pelissä on yksi "ehjä" pakka. Korttien lisäksi tarvitaan tuoppi-kokoa oleva lasi, ja jokaiselle pelaajalle reilu määrä vapaavalintaista juomaa.

Tuoppi asetetaan keskelle pöytää, ja kortit laitetaan hyvän sekoittamisen jälkeen rinkiin sen ympärille kuvapuoli alaspäin. Jokainen pelaaja kaataa vuorollaan hieman omasta juomastaan lasiin ja nostaa sitten kortin. Jokaisella kortilla on merkityksensä, ja nämä säännöt saattavat vaihdella. Meillä kuitenkin näin:

A - Face. Viimeinen pelaaja, joka laittaa käden kasvoille, juo.
2 - For you. Kortin nostanut pelaaja valitsee, kenet määrää juomaan kaksi huikkaa.
3 - For me. Kortin nostanut pelaaja juo itse kolme huikkaa.
4 - Floor. Viimeinen pelaaja, joka koskettaa lattiaa kädellään, juo.
5 - High. Viimeiseksi kädet ylös nostanut pelaaja juo.
6 - Categories. Kortin nostanut pelaaja valitsee kategorian (esim. automerkkejä, pokemoneja, tyttöbändejä...), ja muut pelaajat sanovat vuorollaan tähän kategoriaan kuuluvan sanan. Pelaaja, joka miettii liian kauan/ei keksi mitään/sanoo jo aiemmin mainitun sanan, juo.
7 - Rock-paper-scissors. Kortin nostanut pelaaja haastaa jonkun kivi-paperi-sakset -otteluun. Hävinnyt juo.
8 - Mates. Kortin nostanut pelaaja valitsee itselleen juomakaverin, jonka tulee juoda aina, kun tämä toinenkin pelaaja juo.
9 - Rhyme. Kortin nostanut pelaaja sanoo sanan, ja muiden pelaajien tulee vuorollaan sanoa rimmaava sana. Pelaaja, joka miettii liian kauan/ei keksi mitään/sanoo jo aiemmin mainitun sanan, juo.
10 - Make a rule. Kortin nostanut pelaaja keksii säännön, jota kaikkien pelaajien on noudatettava. Sääntö voi koskea joko kaikkia tai vain yksittäistä pelaajaa. Esimerkkisääntöjä: ei saa kiroilla, juoma- ja juoda-sanojen käyttö on kielletty, vain lempinimien käyttö on sallittua ihmisiä puhuteltaessa jne.
J - Lads. Miehet juo.
Q - Ladies. Naiset juo.
K - DIRTY PINT!! Tämä onnekas kuninkaan nostanut pelaaja juo keskellä olevassa tuopissa olevan sotkun.

Lisäksi pelaaja, joka ensimmäisenä rikkoo korttien muodostaman ringin, joutuu juomaan keskellä olevan tuopin.

Centurion

Pelivalmistelut käynnissä:
juomat pöytään ja shottilasit esiin!

Tämä peli vaatii jonkinverran kisakuntoa. Tavoite on juoda sata shottia sadassa minuutissa. Peliä on suositeltavaa pelata jäykkien, normaalien shottijuomien sijasta miedoilla juomilla, kuten oluella tai siiderillä.

Peliin tarvitaan yksi shottilasi per pelaaja, sekä noin neljä pinttiä juomaa. Lisäksi tarvitaan joko valmis centurion music mix, jossa musiikin joukkoon on valmiiksi miksattu sopiva määrä juomataukoja, tai selvinpäin oleva ajanottaja-laskija, joka kertoo pelaajille, kun on aika ottaa uusi shotti. Erilaisia valmiita mixejä pystyy etsimään ja lataamaan netistä. Kuulemani mukaan myös puhelimiin on saatavilla tähän tarkoitukseen luotuja appsejä.

Jos pelaaja tahtoo käydä vessassa, on vessatauon aikana missatut shotit juotava heti vessasta palattua. Jos pelaaja oksentaa, hänet diskataan. Yleisesti ottaen on suositeltavaa kaataa uusi shotti valmiiksi heti, kun on kumonnut edellisen. Lisäksi, jos juomana on jotain hyvin hapokasta (esimerkiksi siideriä), kannattaa tölkit avata valmiiksi, jotta suurin osa poreista ehtii haihtua eikä peli käy liian hapokkaaksi.

Fuck you

Tätä peliä varten tarvitaan pelikortteja, vähintään yksi kokonainen pakka, mutta peli on mielenkiintoisempi, jos yhden pakan lisäksi on satunnainen määrä muita kortteja, jolloin korttien laskeminen on vaikeampaa. Lisäksi pelaajia tulisi olla ainakin neljä, jotta peli olisi mielekästä. Jokainen pelaaja tarvitsee reilun määrän vapaavalintaista juomaa.

Koska tämä peli on hieman hankala selostaa muuten kuin esimerkin kautta, otetaan tähän kuviteltu pelitilanne!

Matti, Maija, Hannu ja Kerttu päättävät pelata. Kortit sekoitetaan ja jaetaan kaikkien pelaajien kesken. Maija aloittaa pelin lyömällä pöytään nelosen ja suuntaa sen Hannuun sanomalla "Fuck you, Hannu". Myös Kerttu haluaa Hannun joutuvan juomaan, ja lyö kädessään olevan nelosen myös pöytään, ja sanoo "Yeah, fuck you, Hannu!" Hannu ei pidä tapahtumien kulusta, ja onneksi hänelläkin sattuu olemaan nelosia kädessään. Hän lätkäisee yhden pöytään sanoen "no, mitäpä tähän sanot, Maija". Kukaan muu ei lyö enää nelosia pöytään seuraavan 15 sekunnin sisään, joten koska nelosia kertyi pöydälle kolme, ja Maija oli viimeinen, keneen ne suunnattiin, hän joutuu juomaan kolme huikkaa.

Pelissä lyödään siis samaa numeroa pöytään kohdistaen ne eri henkilöihin. Yksi kortti vastaa yhtä huikkaa, ja seuraava kortti on lyötävä aina 15 sekunnin sisään. Viimeinen henkilö, kehen kortti on kohdistettu, juo niin monta huikkaa, kuin kortteja on pöydässä. Viimeksi juonut henkilö aloittaa uuden kierroksen. Toisinaan on myös kannattavaa liittoutua toisen pelaajan kanssa.

Fuzzy Duck
Tässäpä peli, johon ei tarvita muuta kuin lauma ihmisiä ja juotavaa. Ihmiset asettuvat rinkiin, ja joku aloittaa pelin sanomalla "fuzzy duck". Ihmiset sanovat tämän vuorollaan, kunnes joku sanoo "does he?", jolloin sekä suunta että toistettava lause vaihtuvat. Uusi hokema on "ducky fuzz". Tätä toistetaan taas, kunnes joku sanoo taas "does he?", jolloin suunta vaihtuu, ja palataan taas "fuzzy duck"-lauseen toistoon.

Kun joku pelaaja mokaa ja sanoo väärin, hänen tulee juoda, ja peli alkaa alusta. Todennäköisiä möläytyksiä ovat "duzzy fuck" (joka kuulostaa samalta kuin "does he fuck") tai  "fucky duzz" ("fuck he does"). Humalatilan kasvaessa myös peli vaikeutuu.

Arrogance

Tätä peliä varten tarvitaan tyhjä tuoppi, kolikko ja vapaavalintaista juomaa.

Ensimmäinen pelaaja kaataa juomaansa tyhjään lasiin haluamansa määrän, minkä jälkeen hänen oikealla puolellaan istuva pelaaja heittää kolikkoa. Juomaa kaataneen pelaajan tulee arvata kruuna tai klaava. Jos arvaus osuu oikeaan, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, joka kaataa omaa juomaansa lasiin ja yrittää arvata kolikon oikean puolen. Jos taas pelaaja arvasi väärin, hänen täytyy juoda lasi tyhjäksi, ja tyhjä lasi siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Pelin nimi on hyvin kuvaava: oikean arvauksen - ja siten juomisen - mahdollisuus on 50:50, kuinka ylimielisen hölmönrohkean itsevarma olet, kuinka paljon juomaa uskallat kaataa lasiin, jonka mahdollisesti joudut kumoamaan ykkösellä alas.

--
Lisäksi olisi vielä Chickens, mutta se vaatii opastavan videon, sekä Ride the bus, jonka sääntöjä en kokonaisuudessa muista. Palataan niihin siis joskus tulevaisuudessa.
Ei muuta kuin Drink Responsibly ja mitä vielä.

Vähän muutakin kuin song challengea

Eilen illalla oltiin K Barin Acoustic Sessions -illassa katsomassa ja kuuntelemassa, kun Kane soitti ja lauloi. Pienistä kämmeistä huolimatta hän piti hermonsa kurissa ja esityksen koossa ihailtavan hyvin - itse olisin varmasti paiskannut kitaran nurkkaan ja lähtenyt menemään. Ensimmäinen kappale oli ihana Yann Tiersenin Comptine D'Un Autre Été, L'après-Midi (joka muuten myös olisi voinut olla tämän päivän biisini 30 day song challengessa), seuraavana oli vuorossa Elliott Smithin Angeles, ja sitten Frightened Rabbitin Living in Colour. Viimeisenä oli Kanen oma kappale, joka oli hyvä ja sopi muuhun settiin erinomaisesti. Harmittaa, että unohdin ottaa kameran mukaan, kun aikataulumuutosten vuoksi meinasi tulla vähän kiire.

Nyt pitäisi opiskella ja olla tosi aikaansaapa, mutta milläs teet, kun ei ole tehtävät Moodlessa. Perjantaihin mennessä pitää tehdä jonkinlainen analyysitehtävä Language&Meaning -kurssille, joka on 35% kurssiarvosanasta. Lisäksi perjantai on Lang&Self&Society -esseen DL, ja viikolla on noin biljoona muutakin juttua tehtävänä, joten olisin eilisen ja tämän päivän aikana halunnut sen hoitaa pois päiväjärjestyksestä! NIIN! Ehkä nyt on taas tullut maristua tämän viikonlopun tarpeiksi.

Chuck Taylor Hi

Tarvitsisin uudet tennarit kevääksi. Normaalisti en ole suuri Marimekon ystävä, mutta nämä tennarit on kyllä aika siistit - ja varmaan aika hyvän hintaisetkin... Sitä paitsi näitä on rajoitettu määrä myynnissä vain kolmessa myymälässä Suomessa, milläs sieltä ryntään ostamaan. Täytyy siis pitää silmät auki kukkarolle sopivampien vaihtoehtojen varalta.

Day 4 - a song that makes you sad

Tämän päivän biisin - kappale, joka saa minut surulliseksi - miettiminen oli kohtalaisen vaikeaa. Monikin kappale saa haikeuden tai alakulon tunteen nousemaan, mutta että ihan surulliseksi. Eipä tämäkään kappale nyt ihan surulliseksi saa, mutta se on nyt valittu ja sillä selvä.

Tässä Patrick Wolf - This Weather

Day 3 - a song that makes you happy

A song that makes you happy. Tätä ei tarvinnut kauhean kauaa miettiä, ihana Noah And The Whalen 5 Years Time toimii aina!

Day 2 - Your least favourite song

Tänäänkin oli oikea runsaudenpula, kun mietin ehdokkaita inhokkibiisiksi.
Superhuono Lauri Tähkä kuitenkin vei voiton.

Day 1 - Your favourite song.

Facebookissa on meneillään 30 Day Song Challenge, ja haluan toteuttaa sitä myös täällä blogin puolella.
Tässä siis ensimmäisen päivän biisi, jonka piti olla "your favourite song'". Hyvät naiset ja herrat, Bright Eyes - We are nowhere and it's now.



Kuinka vaikeaa olikaan valita yksi suosikkibiisi! Lopulta päädyin valitsemaan kappaleen, joka on jo pidemmän aikaa ollut suosikkien joukossa, ja jota olen viime aikoinakin paljon kuunnellut.

En jaksa ketään erikseen alkaa haastamaan tähän mukaan, mutta toki olisi mielenkiintoista, jos jaksaisitte omia biisivalintojannekin postailla :)