Koska taas on ihan huomaamatta hujahtanut suunnilleen viikko siitä, kun viimeksi kykenin kirjoittelemaan. Yritän nyt jotenkin jakaa nämä eri postauksiin, ettei tuloksena ole sekava kertomus kaikesta.
Keskiviikkona oli viimeiset ratsastuskilpailut, jotka ratsastettiin Essexin yliopiston kotiareenalla hieman Ipswichistä pohjoiseen (mikä mielenkiintoista kyllä on jo Suffolkin kreivikunnan puolella eikä Essexissä lainkaan). Viime keväänä yliopistoihin hakiessani hain itseasiassa myös Essexin yliopistoon, ja pääsinkin, mutta päädyin sitten onneksi Kentiin. Vaikka haluan välttää stereotyyppiajattelua, niin kyllä se Essex on vain niin ...Essex.
TAKAISIN AIHEESEEN! Kouluradan pistelin menemään 20-vuotiaalla entisellä kenttähevosella, josta ei ikipäivänä olisi arvannut ikää, ellei olisi tietänyt. Se oli kuitenkin hyvin virittyväistä sorttia, ja oikein miellyttävä ratsastaa. Koko joukkueen kannalta kouluratsastus meni hyvin, oltiin toisella sijalla vain kuuden pisteen päässä johtaneesta joukkueesta. Henkilökohtaisesti en ollut tyytyväinen pisteisiini, mielestäni rata oli parempi kuin pisteet antavat ymmärtää, mutta arvostelulaji on aina arvostelulaji.
Esteille lähdettiin siis kovin odotuksin. Hevosten näytössä oltiin hieman epäileväisin mielin, kaksi hevosista oli veteliä ja pysähtelyyn taipuvaisia, kolmas oli iso jyhmy jota ei paljoa kiinnostanut jos vähän puomit kolisi, ja neljättä ei suurimman osan ajasta vain huvittanut hypätä. Minun heponi oli toinen vetelistä pysähtelijöistä, ja kaikeksi onneksi pääsin selkään heti toisena, kun kyseinen kopukka oli vielä jonkinlaisessa vedossa. Sain kuin sainkin piiskattua sen esteistä yli puhtaasti, ja pisteetkin oli ihan hyvät! Jee! Harmi vain, että muu joukkue otti kasan kieltoja ja pudotuksia, ja loppujen lopuksi oltiin viimeisiä. Henkilökohtainen neljäs sija hieman kompensoi tätä, mutta kyllä taas otti päähän ja muistin, miksen juurikaan harrasta joukkuelajeja: niissä kun ei riitä, että sinä itse suoriudut hyvin.
Kotimatkalla pelattiin kaikkien suosikkipeliä Motorway Neighboursia, josta voisin vaikka kirjoitella hieman joskus toiste, mikä kivasti piristi ryytynyttä tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti