Sekava kertomus kaikesta, osa 2: Veeran ja Sampan vierailu

Keskiviikkoiltana, tai oikeammin oli kyllä jo torstai, saapuivat Veera ja Samppa Canterburyyn. Miten hienoa!! Kävely juna-asemalta kampukselle, pikainen catch-up ja iltapala ja pehkuihin.

Torstaina tehtiin turistikierros kaupungilla, hankittiin murkinaa ja juomaa, ja palattiin kampukselle syömään ja aloittelemaan partyja. Hillittömät kemut olikin, kuten tietysti St Patrickin päivänä kuuluukin. Vähän beer pongii, ring of firee, ja tietenkin vahva aikomus lähteä vielä baareihinkin. Ei päästy Originsia pidemmälle, eikä Samppa päässyt kyllä edes sinne asti..
(kuvissa olevat ilmoitelkoot josseivät halua pärstänsä täällä näkyvän :)

puluseni Jacques Tailleur

Joe, Samppa ja Chris

.. standard

Perjantaina, kunhan oltiin pahimmasta toivuttu, lähdettiin sateisessa säässä kohti Lontoota. Onneksi matka sujui hyvin, löydettiin meidän hotelli suht nopeasti ja sadekin loppui, sillä siinä hauraassa olotilassa suuremmat vastoinkäymiset olisivat saattaneet olla liikaa. Hotellikin oli hintaansa nähden vallan erinomainen, ja tarpeeksi keskeisellä paikalla, että kulkeminen pelipaikoille onnistui ilman suurempaa säätämistä.

Näkymä hotellin parvekkeelta

Veke lomalla

Perjantai-ilta vain hortoiltiin, ostettiin Converset ja mietittiin että löydettäiskö nopeasti ja helposti jostain joku bilepaikka. Annettiin puolen yön aikoihin periksi ja todettiin, että huomenna sitten.

Supersiistit musta-punaiset mokkaconverset yöpöydällä kuvattuna.
As you do.

Lauantaina shoppailtiin ja pyörittiin kylillä oikein urakalla. Tällä kertaa otettiin iltamenoista paremmin selvää, tosin meitä kyllä johdettiin hieman harhaan, sillä "supersiisti indie-ilta" ei kyllä ihan ollut sitä, mitä kuvauksessa annettiin ymmärtää. Ei se mitään, leima oli hieno, ja onneksi kyseessä ei ollut Lontoon ainoa kuppila. Ei muuta kuin mars matkaan, kohti seuraavaa paikkaa.

Lookin sharp!

"Huipun indie-illan" huipuin juttu oli tämä leima.

Toinen paikka oli sitten The Roxy, klubi, jonka totesimme olevan jotain Ruotsinlaivasimulaattorin ja Hannibalin vastineen väliltä. Jonossa meidän edellä oli ällölimaisia ja erittäin typeriä ruotsalaismiehiä. Onneksi ei enää törmätty niihin myöhemmin, olisi saattanut tulla myllytyskeikka. Muuten oli ihan metkaa, pääasiassa siellä soi erittäin juustoiset klassikot, mutta kyllä pari ihan oikeastikin hyvää biisiä tuli. Kotiin lähdettiin kulkemaan hieman "katsotaan millä päästään"-periaatteella, ja huikean onnenkantamoisen myötä päästiin hyvinkin kätevästi bussilla ihan kotikulmille. Siinä ihan huudeilla nähtiin muuten erinomainen kyltti:

siis mitä ihmettä on "RUOTSALAINEN HIERONTA"?!

Sunnuntaina turisteiltiin ympäri kaupunkia, ja alkuillasta suuntasin takaisin Canterburyyn, missä Chris ystävällisesti oli tullut asemalle vastaan. Junamatka takaisin oli kyllä semisti kivulias, sillä juna oli tupaten täynnä, ja juuri minun vaunuuni tuli kymmenen noin 14-16 vuotiasta teinipimua, jotka kokivat tarpeelliseksi jakaa koko elämänsä meidän muiden matkustajien kanssa. Onneksi jäivät pois Staplehurstissa (niin, Staplehurst..mikä ylläri sinänsä?)