Puolille päivin makoiltuani päätin olla reipas ja lähteä kirjastoon kirjoittamaan sosiolingvistiikan esseetäni. Kirjastossahan tulisi varmasti painettua hommia kuin pieni eläin: kirjat on käden ulottuvilla, hiljaisen opiskelun alueilla on häiriötekijät minimissään, ja ehkä se kirjaston sivistynyt, tietoa pursuileva ilmapiiri saattaisi myös auttaa.
Ja kissanviikset.
Puolentoista tunnin kököttämisen jälkeen olen saanut kirjoitettua 109 sanaa. Vieressäni istuva tyttö ryystää juomaansa ja paiskoo tavaroitansa niin äänekkäästi, että menee hermo ihan just. Viereisessä huoneessa joukko tyhjäpääpimuja kälättää turhanpäiväisyyksiä ja kirkuu. Facebookiin on edelleen ihan liian helppo livetä "pitämään pientä taukoa".
Miten mä nyt saan itseni piiskattua kirjoittamaan kielen merkityksestä henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen (?) identiteettiin. Aaargh.
Ahhah! Liian tuttua :D Eilen joku harakka popitti Rihannaa. Oo naa naa, wots ma neim ja sitä rataa.
VastaaPoistaJoku pyys kaveriaan vaihtamaan FB-salasanan esseiden ajaks ja ite revin nettikaapelin irti seinästä :D
Totta tosiaan, kirjaston "rauhaan" tuskin tarvitsee kovin usein suunnata.
VastaaPoistaNettipiuhan irtirepiminen toimii niin kauan, kunnes on pakko tarkistaa joku termi tai tehdä pikainen google-spellcheck. Siitä se vain ikävästi luisuu sinne facebookkiin. Ehkä tuota salasanan vaihtamista pitäisi testata seuraavaa esseetä kirjoitellessa :D