Lunta on taas.

Päivä on kulunut niiiiiiiin hitaasti. Heräsin puolilta päivin, sain todeta, että Dave, Ethan ja Tom olivat jo lähteneet ennen kuin ehdin herätä, ja Steve lähti sillä aikaa, kun kävin suihkussa. Harmittaa, etten ehtinyt hyvästellä.

Neljän aikoihin mietin, että kylläpä on ollut pitkä päivä, kello on varmasti ainaskin seitsemän. Hah, ei todellakaan. P-tyttöjen seurassa loppupäivä sujui kuitenkin kuin siivillä, syötiin roast dinner (en edelleenkään erityisesti tykkää siitä) ja katsottiin The Holiday.

Nyt yritän siivota ja pakata, kun ei väsytä tarpeeksi. Unirytmini vaatinee hieman korjaamista, varsinkin Suomen aikaa elettäessä: nukkumaanmeno aamuneljältä ja herääminen kahden aikoihin iltapäivällä tuskin käy laatuun.
Mutta mä en oikein tiedä mitä kuuluisi pakata. Vaatteita, joo, mutta kuinka paljon ja minkä sorttisia. Ja otanko omia ratsikamoja mukaan, ja jos otan, niin mitä otan, ja kannattaako sittenkään.

[Lisäisin tähän talvikuvan jos tekniikka ei hangoittelisi vastaan.]

stuck?

Tämä lukukausi on pulkassa, tiistain jälkeen olen lähinnä vain vetelehtinyt ja yrittänyt tervehtyä - kovin huonolla menestyksellä tosin. Koko Darwin College on hirveän hiljainen, tosi monet ovat lähteneet kotiin eilen ja tänään. Nyt jo on ikävä eilen kotiin matkannutta bestistä.

Oma kotimatka stressaa tällä hetkellä semipaljon. Lumen takia on jälleen peruttu junia ja lentoja, ja sekä lauantaille että sunnuntaille on luvattu lisää lunta.

6 yötä vielä

Essee valmistui viiden aikaan aamulla, ja se on täyttä roskaa.

Hetki sitten oli Sounds of English -kurssin suullinen koe. Yksi tuskaisimmista kokemuksista tähänastisessa elämässäni.

Iltapäivällä vielä Language and Structure -koe, joka luojan kiitos on perinteinen, kirjallinen koe.

Olo on mitä karsein, kuumemittaria en omista mutta voisin silti veikata, että kuumetta on, päätä särkee, kaikkia lihaksia ja niveliä jomottaa, iho on arka, koko ajan on kylmä, huono olo ja yskittää niin että meinaan oksentaa.

Mami tuu hakeen mut kotiin, oon kipeeeeeee :(

Team Jackets are here!

Tässä kurjasti alkaneen päiväni pelastus:


Rinnassa yliopiston vaakuna ja nimi


ja selässä UKC [University of Kent in Canterbury] Equestrian Team

Takki on siis tummansininen, sateen- ja tuulenpitävä, ihanan lämmin, ja teksti on punaista. Vähän semisti huonot kuvat, kännykällä ei hirveän hienoa laatua irtoa pimeähkössä huoneessa.

Päivä siis alkoi hieman nihkeästi, olo oli aivan jäätävän karsea kun heräsin ruhtinaallisten kolmen tunnin yöunien jälkeen... Karsea, koska olin väsynyt, ja karsea, koska olen taas onnistunut hankkimaan flunssan.

Modern Culturen seminaarissa pidettiin viimeisetkin esitykset tänään, ja suureksi yllätykseksi (not) parini ei ilmaantunut paikalle ollenkaan. Pidin esityksen siis yksin, ja se meni surkeasti, sekosin sanoihini, unohdin mitä olin sanomassa, ja muuten vain pöllöilin. Ehkä, jos olisin muistanut ottaa muistiinpanoni pöydältä mukaan... Luultavasti pelkästä säälistä ("ei tuo raukka osaa edes englantia puhua") sain siedettävän arvosanan.

Päätin, että koska olen taas ollut sen verran paljon kipeänä, olisi syytä käydä tarkistuttamassa onko jokin pahastikin vinksallaan. Menin siis lääkäriin, selitin asiani ja pyysin, josko voitaisiin vaikka verikokeita ottaa. Ei käy - jos vielä joululoman jälkeen on kehno olo, niin sitten ehkä.

Uusi hieno takki kuitenkin piristi. Ja kun pääsin takaisin Darwiniin, oli siellä toinenkin kiva ylläri: mun joululahja multa mulle!! eli uudet hienot talvikengät :)

Le Weekend -raportti

Taas se meni niin äkkiä.

Perjantaina tosiaan rikoin kotiarestiani ja karkasin Venueen. Alkuun oli kovin hiljaista, ja väkimäärän lisäännyttyäkin se jokin puuttui. Vaikka kotiin palauduttiinkin ajoissa, nukkumaanmeno venyi silti: ensin katseltiin Kanen kanssa Nevermind The Buzzcocksia, ja sitten yläkerran asukin sänky kitisi kohtuullisen äänekkäästi.

Lauantaina oli Se Päivä. Eeppisen jouluaterian päivä. Vaikka etukäteen pelkäsin, että kokkaillessa syntyisi kriisitilanteita kahdeksan ihmisen hääriessä keittiössä (mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa), mutta kokkien määrä ei ainakaan tällä kertaa vaikuttanut negatiivisesti ruuan maukkauteen tai laatuun :) Myös aamupäivästä ilmaistut mielipiteet erinäisistä ihmisistä saivat onneksi jäädä taka-alalle, ja kaikilla oli hauskaa. Osalla vähän turhankin hauskaa - yhden sankarin sai kantaa yhdeksältä petiin. Tehtäköön vielä selväksi, että se en ollut minä!!1



Tämä päivä on kulunut tehokkaasti esseetä vältellessä. Jotenkin siivoamisesta, pyykkäämisestä, salilla käynnistä, elokuvien katselusta, ja ruuanlaitosta tulee paljon mielenkiintoisempaa, kun olisi jotain pakkopulla-tekemistä. Nyt ryhdistäydyn, kirjoitan vähän ja sitten nukkumaan.

(Kuvat ovat Steven kamerasta, kenen lie ottamia, kun se oli vähän niinkuin yleisessä käytössä.)

Why aren't there vending machines selling alcohol?

Huominen Jouluateria tulee olemaan legendaarinen.

Lisäksi, koska olen ollut reipas ja pessyt pyykkiä, päätin purkaa kotiarestin, vaikkei essee olekaan ihan vielä valmis - vaivaiset 1400 sanaa jäljellä, mutta ei se mitään, koska tiedän, mitä aion sanoa. Eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja koska olen jo aloittanut kirjoittamisenkin, on tämä ainakin 60-prosenttisesti valmis.

"The only practical alternative was to retrieve income for universities from high-income graduates once they have left"

-Vince Cable, Deputy Leader of the LibDems.

***
Vaikka luulin hommien menneen ihan reisille, varsinkin Language and structure -kurssin suhteen, sain yllättyä iloisesti. 90% ensimmäisestä tehtävänivaskasta, ja 53% toisesta, vaikka jätin siitä kaksi tehtävää kokonaan tekemättä. Tuo 90% oli muuten ryhmän paras arvosana, sooooo chuffed! Käytännössä olen siis jo läpäissyt tuon kurssin, tällä hetkellä siitä on plakkarissa 2:2, ja jos en nyt kokeesta nollaa saa, nousee se helposti 2:1. Ykkösestä lienee turha haaveilla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sounds of English on myös käytännössä jo läpäisty, siitä tosin on vain kolmonen, ja mieluusti sen edes 2:1 korottaisin. Kokeesta on siis saatava ykkönen.

Arvosanasysteemi on täällä hyvin erilainen verrattuna suomalaiseen. Tutkinto, johon kurssini johtaa, on Bachelor of Arts with Honours, ja juuri 'honours' on ikään kuin arvosanoja, eri osaamisen tasoja. Yleisesti puhuen ykkönen saa yli 70 prosentilla, 2:1 eli ylempi kakkonen on 60-69% ja alempi kakkonen 50-59%. Kolmonen on 40-49%. Meillä ei kursseista pääse läpi alle 40 prosentin suorituksella, mutta koko tutkinnosta puhuttaessa se olisi vain 'pass', eikä tällöin olisi oikeutettu käyttämään 'Hons'-lisäkettä tutkintonimen perässä.

Kurssiarvosana yleensä koostuu erilailla painotetuista osasuorituksista, esimerkiksi Sounds of English -kurssin arvosana muodostuu 50% esseen, 20% läsnäolon ja ryhmätyön sekä 30% kokeen arvosanan mukaan. Algebra taas on 90% loppukoe, 10% kurssitehtävät.

Tuo lopullinen tutkintoarvosana vaikuttaa täällä mm. siihen, mihin masters-ohjelmiin tai 'graduate'-töihin voi hakea: yleensä 2:1 on riittävän hyvä, ykkönen tietysti vielä varmempi.

**
Tekisi mieli vielä kirjoittaa muutama sananen tänään äänestyksessä läpimenneestä lukukausimaksujen korotuksesta, mutta enpä taida edes jaksaa aloittaa. Katselin aiemmin päivällä House of Commonsista televisioitua väittelyä aiheen tiimoilta, ja voi geez, haloo, moro. Joka tapauksessa, tässä kuitenkin linkki BBC:n uutisartikkeliin lukukausimaksuihin liittyen. Ei vaikuta minuun, mutta moneen muuhun kylläkin. Ikävä juttu.


Ja kyllä, juuri nyt minun pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin bloggailla. Modern Culture -essee suorastaan huutaa nimeäni.

Why did the Birmingham School originally explain subcultures with reference to class? Is this still a helpful way for looking at subcultures today?

Mitään ajatuksia aiheesta, anyone?

them boys are the sugar and spice...

Tuolileikin kutkuttavan jännittävä viimeinen kierros.

You're grounded!

Mä olen nyt arestissa siihen asti, että essee on palautettu ja ensi viikon end of term -kokeisiin on luettu.

Paitsi lauantaina, kun meillä on S-Kitchen Christmas Dinner.

Sade tuli, lumi suli, kampus sanoi puli puli

Viimeiset pari päivää on satanut vettä, minkä vuoksi lähes kaikki lumi on sulanut pois. Taas on perienglantilaisen harmaata, kosteaa ja ankeaa.

Tänään olin huikean reipas ja viimeöisen juhlinnan (Katy täytti 19v!) jälkeistä väsymystä uhmaten kävin salilla. Melko ainutlaatuista!!

Huomenna olisi taas pitkästä aikaa luentoja: edellisestä on viikko aikaa, ja sitä edeltänyt viikko oli reading week. Tosin ei huomennakaan ole kuin Modern Culture -seminaari ja algebran luento. Sounds of English -kurssi on suullista loppukoetta lukuunottamatta pulkassa. Esseenkin arvosana oli ilmaantunut Student Data Systemiin: 67%. Siis mitä ihmettä. Tämä on kuitenkin se essee, jota kirjoitin aamuvarhaiseen asti, ja joka oli silti liian lyhyt. Ei kai parane valittaa!
Muutenkin homma alkaa olla aika lailla paketissa, enää yksi essee, jo aiemmin mainittu Sounds of English -koe sekä kammoksuttava Language and Structure -koe.

Suomen huomista itsenäisyyspäivää vietän ankaran opiskelun lisäksi pikkujouluilemalla ponityttöjen ja -poikien kanssa: tiedossa on päivällinen Cafe Rougessa ja sen jälkeen hippailua Works-klubilla. Taidan tosin jättää Worksin väliin, sillä huomenna on myös Laurencen 20-vuotispäivä, jota juhlistetaan The Atticissa. Koska paikkaan pääsee maanantaisin ilmaiseksi, ja siellä ei käytännössä ole ikinä ketään, on se vähän kuin meille varattu :)

Nyt aion lukea vielä vähän alakulttuureista ja sitten suunta kohti jokasunnuntaista detox-chillax -pubivisaa.

Let it snow pt 3

Kyllä, lunta tulee edelleen. Aamulla sähköposti oli täyttynyt viesteistä, joissa ilmoitettiin luentojen ja seminaarien olevan peruutettuja, että kampukselle tuleminen ei näissä sääoloissa ole turvallista, ja että elokuvateatteri ja Venue-yökerho sekä kaikki kampuksen ruokapaikat yhtä lukuunottamatta ovat suljettuja.

Suomessa tämä olisi normaali talvisää, eikä tämä täälläkään nyt niin epätavallista ole - kyllä täällä ihan vuosittain lunta tulee, tosin määrä kai vaihtelee vuosittain.

Onneksi lumi kuitenkin tulee jo nyt, eikä esimerkiksi 18.päivä. Tilanne ehtii siis toivottavasti normalisoitua, ennen kuin on aika lentää kotiin.

Let it snow pt 2

LUNTA!!!

yöllä satoi lunta...

..ja aamulla oli valkoista!

Aamulla oli maa valkoisena, ja ystävällisesti päätin herättää kaikki heti yhdeksän jälkeen (herätys kello yhdeksältä on täällä aikainen herätys!) Ei muuta kuin lumisotaa leikkimään, ensin keskenämme, ja lopulta jotain tuntematonta porukkaa vastaan. Koen, että lumipallo-skillssini ovat noin 200% paremmat kuin täkäläisillä. Vuosien pitkällisen harjoituksen tulosta!

Tämä on kyllä jokseenkin raivostuttava maa, vähän sataa lunta ja lämpötila on nollassa, niin jo lakkaa kaikki toimimasta: junat ei kulje, koulut suljetaan, jopa ratsastus ja c-joukkueen huominen kilpailu peruttiin. B-joukkueen kilpailun kohtalosta ei ole vielä tietoa, toivotaan siis parasta...

Lämmitys sentään toimii, nyt jopa keittiössäkin :) Aiemmin keittiö oli niin kylmä, että hengitys höyrysi ja takki päällä sai kokkailla.

Let it snow, let it snow, let it snow!

Tänään puoli kymmenen aikoihin satoi lunta. Eihän se maahan jäänyt, täällä on niin lämmintä, että kaikki suli heti pois, mutta ihanaa se silti oli! Loppuviikko pitäisi olla viileämpää, ja mahdollisesti saadaan lisää luntakin.

Hauskaa yllätyspostia!

Perjantaina tuli postissa huippukiva ylläri Veeralta. Myyrä-joulukalenteri kortti!! Onko mitään mainiompaa? Epäilen!

Perjantaina sain myös Modern Culturen ekan esseen takaisin, ja arvosana oli kyllä odotettua parempi - huikeat 67%, mikä suunnilleen vastaa 2:1 :stä, jee! Hyvä minä! Vielä on toivoa!

B-teamin kokoonpano ensimmäiseen kilpailuun on nyt vahvistettu. Joukkueessa ratsastavat Becki, Lauren, Holly, ja minaaaaa! Tiistaina on vielä viime hetken treenit, ja keskiviikkona suunnataan kohti Lontoota kukonlaulun aikaan. Can't wait!!

Pankkitilin avaaminen Britanniassa 101

Näin se käy:

1. Mene pankkiin. Totea, että jono ulottuu ulko-ovelle asti. Nopea vilkaisu kelloon - ei toivoakaan tulla palvelluksi ennen sulkemisaikaa.

2. Mene pankkiin uudestaan, tällä kertaa hieman aikaisemmin (keskiviikkoiltapäivä on maailman huonoin valinta, koska kaikilla on silloin vapaata). Urhean jonotuksen jälkeen tiskin takana oleva setä kertoo, että tilin avaamista varten on varattava aika. Ensimmäinen vapaa aika on puolentoista viikon päästä. Lisäksi kaikki mukanasi tuomat paperit passia lukuunottamatta ovat tavalla tai toisella epäkelpoja - on hankittava koulun toimistosta pankinjohtajalle osoitettu kirje. Tyydy kohtaloosi ja varaa se aika.

3. Lähetä yliopiston registryyn pyyntö, että kirjoittaisivat kirjeen pankinsedälle. Kirjeelle on tarkat ohjeet: sen tulee olla osoitettu pankinjohtajalle, ja kaikki mahdollinen opiskelun kestosta kengänkokoon on mainittava.

4. Raahaudu sovittuun tapaamiseen ojasta heränneen näköisenä, odottele yli puoli tuntia, ja kun vihdoin pääset naamatusten pankkimiehen kanssa, saat kuulla, että koulun kirjoittamasta kirjeestä puuttuu syntymäaika, ja ilman sitä se ei kelpaa.

6. Takaisin kampukselle uutta kirjettä ruinaamaan. Tietenkin henkilö, jolla on valtuudet allekirjoittaa kyseinen kirje, on poissa.

7. Jostain löytyy allekirjoitusvaltuudet omaava tyyppi, ja kirjeeseen saadaan syntymäaika. Takaisin pankkiin uuden kirjeen kera!

8. Pankkimies on kiltti ja ottaa minut muiden asiakkaiden välissä. Itse tilin avaamiseen menee ehkä 10 minuuttia.

9. "Kortti ja pin-numero tulevat ihan pian postissa". Great. Kättele pankkimiestä, poistu paikalta.

10. Ravaa postilaatikolla päivittäin. Kahden viikon kuluttua saat pin-numeron. Sen esiinraaputtaminen tiiliseinää vasten on huono idea.

11. Ravaa postilaatikolla toiset pari viikkoa. Sinä päivänä, kun pinna lopullisesti palaa ja päätät mennä pankkiin räyhäämään kun korttia ei näy, se on siellä postilaatikossa.

12. Mene silti sinne pankkiin ruinaamaan uusi pin-numero...

Ja kaikkeen tähän kului aikaa vain lähes kaksi kuukautta!! Helppoa kuin mikä!

Olen hyväksynyt sen tosiasian, että akateemisesti tämä lukukausi ei ole mikään huippusuoritus. Onneksi keväällä voi aloittaa puhtaalta pöydältä uusien kurssien alkaessa, ja tutkinnon loppuarvosanassakin huomioidaan vain toisen ja kolmannen vuoden arvosanat. Nyt täytyy vaan yrittää reippaasti porskuttaa jouluun asti. 25 päivää ja lennän Suomeen!

Tiistaina pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni krikettiä.
Ei se mitään oikeaa krikettiä ollut, vaan Jonin mukanaan tuomalla lasten muovisella krikettisetillä pelattiin promenaadilla. Pelin perimmäinen idea on edelleen hieman hämärän peitossa, mutta hauskaa riitti.

Eilen kävin flunssasta huolimatta ratsastamassa, sillä ensi viikolla on B-teamin ensimmäinen kilpailu! Kilpailun isännöi Imperial College London, ja joukkueemme kapteeni kuvasi Imperialin hevosia ja tiloja sanalla "lush", joten odotukset ovat korkealla. Tosin lopullista joukkuetta ei ole vielä varmistettu, meillä kun on joukkueissa viisi henkeä, ja kilpailuissa ratsastaa vain neljä.

Eilen juhlittiin myös Tommy T Turtlen 19-vuotispäivää. Meillä oli ilmapalloja, serpentiiniä, kakkuja, irtoviiksiä, juomapelejä, ja glitterkonfetteja niin paljon, että niitä löytyy varmaan vielä vuodenkin päästä joka paikasta.


To someone special


Someone special

"Who here speaks Finnish?!"

Eilen illalla olimme pubivisailussa Originsissa, kun kävi eräs hauska sattumus.

Viimeinen kierros oli jo ohi, ja olimme vaihtaneet naapuripöydän joukkueen kanssa papereita vastausten tarkistusta varten. En juuri jaksanut kiinnittää huomiota heidän vastauspaperissaan olleisiin raapustuksiin, kunnes BOOM katseeni harhautui paperin alalaitaan, ja mitä siinä lukikaan: "Hyvää Joulua kaikille!"

Luulin jo hourivani lääkehuuruissa, mutta juuri niin siinä kyllä luki. Ei muuta kuin vastausviestiä raapustamaan ("Kiitos samoin, ja hyvää uutta vuotta 2011") ja lähetti matkaan.

Hetken päästä pöytäämme tulee epäuskoisen näköinen jamppa ja sanoo "Who here speaks Finnish?!" Ja tadaa, minä se olen. Siinä sitten rupateltiin suomeksi tämän suomalaisjäpän kanssa. Ja sitten selviää, että Richard onkin ruotsalainen! Mitaaaa. Siinä sitä oli taas yhdelle illalle.

P.S. Oltiin jaetulla kolmannella sijalla, mutta hävittiin tie breaker -kysymys joten oltiin neljänsiä :(

Mead Way is the way forward!

Ensi vuoden asumisjärjestelyt ovat olleet kuuma puheenaihe jo muutaman viikon ajan, sillä jos haluaa edes jollain asteella valita, missä asuu ensi vuonna, nyt on aika toimia.

Jo pelkästään kämppäkavereiden valitseminen on vaikeaa, sillä näin lyhyessä ajassa ei oikeasti ehdi tutustua ihmisiin niin hyvin, että tietäisi, kenen kanssa ehdottomasti haluaa asua ja ennen kaikkea tulee toimeen. Ellei mitään dramaattista tapahdu, asun ensi vuonna Kanen, Jackin, Ethanin ja Tomin kanssa. Minä ja pojat, heh, tästä tulee kiintoisaa... Luulen kuitenkin, että meillä on nyt ihan hyvä porukka koossa, sillä kaikki ovat siistejä, järkeviä ja kykeneviä keskustelemaan asioista.

Alkuviikosta sovimme näytön aivan loistavalta vaikuttaneeseen taloon, mutta se ehti mennä nenän edestä ennen kuin pääsimme edes katsastamaan koko paikkaa. Löysimme kuitenkin toisen ihan kelvon talon, jota kävimme katsomassa perjantaina parin muun paikan ohessa. Kaksi ensimmäistä olivat karseita lääviä huonolla alueella, mutta viimeinen: lähellä kaupunkia, järkevän matkan päässä yliopistolta, bussipysäkin vieressä... Lisäksi nykyiset asukkaat ovat asuneet viihtyneet talossa kaksi vuotta, joten ei se ihan hirveä shithole voi olla. Koko porukka piti taloa sopivana, joten paiskattiin välittäjän kanssa kättä siinä ja silloin. Ensi vuoden asuinpaikka: sorted! Enää on jäljellä tappelu siitä, kuka saa minkäkin huoneen :)

Onnistunutta talonhankintareissua juhlistettiin Headphone Discossa Venuessa. Kuvamateriaali on peräisin Jackin kamerasta.



Kun vielä oli edes jotakuinkin fresh..


Housemates! (+ Lawrence ja Owain)


Nnniiiin...
Kaikin puolin erikoinen kuva.


Less fresh

/sə'praɪz/

Tämä oli sitten viimeinen kerta, kun jätän MITÄÄN viimeiselle illalle. END OF.

Mikä järki tässäkin on, ensi viikko on reading week, miksi kaikki deadlinet on ennen sitä?!

Vielä pitäisi puristaa noin viisisataa sanaa aiheesta "Compare and contrast General American and Australian English, showing how they differ phonologically from Received Pronunciation (RP). Do they differ in terms of inventory, distribution, or realization? To what extent are the differences conditioned by phonetic environment?"

Ja sit olis vielä Language and Structure -tehtävä, jonka ajatteleminenkin saa ranteiden viiltämisen tuntumaan hyvältä idealta.

Deadline sekä esseelle että toiselle tehtävälle huomenna klo 12:00. Miksen mä koskaan opi.

Kuinkas sitten kävikään

Koska iso osa porukasta lähti viikonlopuksi kotiin, oli hyvä aikomukseni opiskella, opiskella ja opiskella. Tein jopa suunnitelman, mitä kaikkea pitää olla sunnuntai-iltaan mennessä tehtynä: esseetä piti olla vähintään 700 sanaa kirjoitettuna, molemmat ryhmäesitelmät järkevällä mallilla, ja jos olisi edes saanut vilkaistua Language and structure -tehtävää.

Kuinkas sitten kävikään. Perjantaina kampuksen kristillinen kerho järjesti taas text a donut tempauksen. Käytännössä homma toimii niin, että lähetät tekstiviestinä sijaintisi kampuksella ja jonkun uskoon tai elämään liittyvän kysymyksen, ja nämä jumalan sanansaattajat tuovat sinulle donitsin ja vastauksen kysymykseesi. Molemmat Samit lähettivät tekstarin, ja saivat donitsien lisäksi aikaan kiivasta keskustelua homoista ja valinnanvapaudesta.

Vähän pelattiin myös juomapelejä: ainakin kolme kierrosta Ring of Firea ja pari Ride the busia. Tämän jälkeen ainoita merkittäviä (muistamisen arvoisia) tapahtumia perjantailta olivat satunnaiseen keittiöön meneminen ja jengan pelaaminen sekä aamuneljän teehetki Katyn kanssa. Eikä se keittiökään sitten niin satunnainen ollut, kun mun Sounds of English -ryhmän jamppa ilmeisesti asuu siellä!

Lauantaina otin kyllä aksentteja ja murteita käsittelevän kirjan ja muistiinpanovälineet esille, mutta jotenkin siinä kävi niin, että päivä kului Gossip Girlin ja How I met your motherin parissa.

Tänään suunnitelma oli herätä ajoissa ja opiskella, mutta kuinkas sitten kävikään: heräsin puoli yhdeltä, kun en tajunnut laittaa herätyskelloa päälle. Sen jälkeen kyllä opiskelin melko reippaasti aina siihen asti, että tapasin Pippan kirjastolla ja teimme esityksen popmusiikista kulttuurissa. Siitä tuli surkea.

Nyt vain odotan, että ihmiset palaavat viikonloppureissuiltaan ja voimme kaikki yhdessä suunnata kohti pub quizia as the big, happy family that we are!

12/30

sain juuri ensimmäisen matikantehtävän palautteen. 12/30p. ihan ok siihen nähden, että tein kaksi tehtävää kolmesta, ja niitä kahta tehtävää en osannut ollenkaan, ennen kuin turtle tom tarjosi pikakurssin. joten olen sitä mieltä että onnistuin ihan hyvin!

Published with Blogger-droid v1.5.9

Missä palaa?

No yleensä ei missään.
Keskiviikkoaamuisin hälyttimiä testataan kello puoli yhdeksältä, ja sen lisäksi tulee yleensä 1-3 (väärää) hälytystä kahteen viikkoon.

Tänäkin aamuna sain herätä 10 minuuttia ennen herätyskelloa palohälytykseen. Ei muuta kuin takki päälle ja ulos sateeseen ja tuuleen, vaikka 99,9% palohälytyksistä on turhia: joku käryttää paahtoleipää keittiössään, tai huvikseen lyö hälyt päälle.

Joka tapauksessa rakennuksesta on poistuttava, eikä vaatteiden valitsemiseen viitsi hirveästi käyttää aikaa, kun jos se kuitenkin sattuu olemaan ihan aiheellinen hälytys. Pyjamassa ja syystakissa on hitusen kylmä värjötellä tuolla +6C säässä.

Koska takaisin sisälle pääseminen tuntui kestävän poikkeuksellisen kauan, päätimme suunnistaa Rutherford collegeen aamiaiselle. Harmi vain, että aamiaistarjoilu loppui 5 minuuttia ennen kuin pääsimme Rutherfordiin. Ainakin siellä oli lämpimämpää kuin ulkona.

Joka tapauksessa missasin hälytyksen takia luennon, jonne olisi ollut suotavaa mennä, koska joudun pitämään aiheesta esityksen maanantain seminaarissa.

voi ärsytys

ainoa syy, miksi raahauduin tälle typerälle luennolle toiselle puolelle kampusta kaatosateessa oli se, että lupasin itselleni, että tän jälkeen voisin käydä ostamassa vihkoja, kyniä ja muita ihania stationery-juttuja. ja mitäkö teen? no jätän rahat huoneeseeni. samoin ipodin. ja kaiken muun olennaisen.

Published with Blogger-droid v1.5.9

Kurmeekokkailua opiskelijoille

Ruokabloggailuaika! Pääasiassa olen täällä syönyt terveellisemmin ja paremmin kuin Suomessa. Lisäksi lähes pelkästään kasvisruokaa, koska Ethan ja Kane ovat kasvissyöjiä, ja toisten kanssa kokkailu nyt vain on kivempaa.
Terveellisen ja ravitsevan ruokavalion kulmakivestä, juustotoastiesta, ei valitettavasti ole kuvia. Parempi onni ensi kerralla.


Tomin pizza, margherita ketsupilla. Vähän rapsakan oloinen, kun unohtui uuniin hieman liian pitkäksi aikaa.


Oma päivälliseni tänään; couscousia, soijarouhetta, tomaattisoosia, vuohenjuustoa, tavallista juustoa, vihreää pestoa, sieniä, paprikaa ja kesäkurpitsaa


Jäätyneen makaronilaatikon leikkausoperaatio... (note to self: jatkossa kannattaa pakastaa sopivan kokoisina annoksina, ei yhtenä könttänä)


... ja miltä makaronilaatikko sitten vihdoin näytti lautasella. Kurkun, Tesco value -ketsupin ja teen kanssa, luonnollisesti. Teemuki näyttää kyllä semityhjältä.


Spagettia ja soosia (ja Kane)


Nuudeliwokkia ja kevätrullia


Normilounas Tommy T Turtlen tapaan: 12 perunavohvelia, toad in the hole kahdella makkaralla ja ketsuppia.


Brownies (tai lähinnä, iso brownie-kakku) á la Stef


Sunday roast, kattaus ja kanan sortteeraus

Loppuun vielä Operaatio Kakku


Ensin vatkataan vimmatusti. Eihän meillä tietenkään ole mitään järkevää sekoituskulhoa, joten tyhjä Celebrations rasia kelpaa. Huomatkaa mittakuppina käytetty (varastettu) pintin muki.


Paistetaan. Kakkuvuoka on, ihme kyllä, Tomin omaisuutta. Who woulda thought.


Kuorrutetaan ja koristellaan.


Sitten toiseksi tärkein kohta: Have someone taking a picture of you with the cake, looking extremely smug.

Tärkein kohta on tietenkin kakun syöminen. Siitä porsastelusta ei onneksi ole kuvia.

Yleiskatsaus

Arki ja rutiinit tuntuvat astuneen kuvioihin sen verran vahvasti, että postaaminen on jäänyt vähemmälle samaa tahtia, kuin uudet, jännittävät asiat ovat vähentyneet. Tosin myös lisääntynyt työmäärä saattaa vaikuttaa asiaan - nyt niitä luettavia kirjoja ja kirjoitettavia esseitä alkaa olla.

Viikon aikana olen ollut semisti kipeä, osallistunut superhyvälle ratsastustunnille, syönyt ulkona enemmän kuin ehkä olisi pankkitilin saldolle hyväksi, osallistunut chav partyihin, katsonut Bonfire night -ilotulituksia, kirjoittanut surkean esseen Modern Culture -kurssille, selvitellyt välejä ja todistanut muiden välienselvittelyjä, saanut mustelman naamaan, viimeinkin saanut lukujärjestyksen sille mallille kuin sen pitäisi olla, ja keskustellut ensi lukuvuoden asumisjärjestelyistä.

Tämän viikon piti olla detox-viikko rankan Halloween-viikon (ja noh, rankan alkulukukauden...) jälkeen, mutta ei se ihan suunnitelman mukaan mennyt, mutta lähestulkoon kuitenkin.

All Hallows' Eve

Halloweenista selvittiin juuri ja juuri hengissä. Lauantaina suunnattiin Venueen heti, kun paikka aukesi, sillä a) emme olleet niin fiksuja, että olisimme ostaneet liput etukäteen ja b) Kanen kaverin Mattin sisäänpääsy piti varmistaa, sillä UKC:n ulkopuolisille oli varattu hyvin rajoitettu määrä lippuja.

Siellä siis törötimme kello kahdeksasta alkaen, ja ensimmäiset pari tuntia olivat suorastaan jäätävän hirveitä. Onneksi meno parani n. 500-kertaisesti, ja loppuilta oli huikean hauska. Illan aikana matkaan tarttui minikokoinen silinteri, karvatursasperuukki, pimeässä hohtavat vampyyrihampaat, ihmissusihanska ja vaikka mitä muuta, mutta valitettavasti kaikki rekvisiitta ihmissusihanskaa lukuunottamatta hukkui ennen kuin pääsimme takaisin kotiin.


Sunnuntaina P-blockin oli tarkoitus pitää vuosisadan Halloween-bileet keittiössään, mutta ne kemut olivat kyllä huonohkot ja kuivuivat kokoon hyvin nopeasti. Omat varjobileemme meidän keittiössä olivat huikeasti paremmat, ohjelmassa oli mm. Halloween-asujen vaihtoa ja kurpitsanpuukotusta.

Kuvia juhlista on hyvin rajoitetusti, koska MAlice in Wonderland -asussa oli vähänlaisesti (ie. ei ollenkaan) taskuja :( ehkä jossain vaiheessa saan kavereiden kameroista ryöstettyä joitain otoksia.

Reading week

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään erityisen maailmaamullistavaa vessapaperihyökkäyksiä lukuunottamatta. Tämä viikko on ollut mulla reading week eli lukuviikko, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei mulla ole ollut ollenkaan luentoja tai seminaareja.

Se ei kyllä ihan täysin pidä paikkaansa, sillä matikan opiskelijoilla ei ole lukuviikkoa ollenkaan, joten algebran luennot järjestettiin normaalisti. Olin kuitenkin vetelä ja skippasin kaksi neljästä - ensimmäisen, koska olin mennyt kuudelta aamulla nukkumaan, ja kiinnostus raahautua yhdeksäksi toiselle puolelle kampusta maailman epämukavimpaan luentosaliin ei ollut ihan hirveän suuri. Toiselle jätin menemättä tänään, kun sattui olemaan ratsastustunti samaan aikaan.

Tiistaina päädyin kummallisten sattumien kautta LGBT Societyn (Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender Society) järkkäämiin Biohazard-bileisiin. Ilta oli oikein hauska, ja meidät käytännössä potkittiin ulos Atticista sulkemisaikaan. Jotenkin ilta venähti tosi pitkäksi, ja pääsin nukkumaan vasta aamukuudelta.

Keskiviikkona oli ratsastusjoukkueiden yhteinen illallinen. Pääsin siis lopulta B-joukkueeseen. Syötiin paikassa nimeltä Café Des Amis, missä ruoka oli hyvää, mutta palvelussa olisi ollut hieman toivomisen varaa. Ruuan jälkeen osa porukasta suunnisti baareilemaan, mutta itse katsoin parhaaksi palata takaisin kampukselle viettämään hiljaista koti-iltaa. S-keittiön porukalla vallattiin läheinen luentosali, missä katsottiin Ferris Bueller's Day Off isolta screeniltä.

Eilen oli jokatorstaiseen tapaan dnb-ilta Venuessa. Liikkeellä oli kuitenkin tosi vähän porukkaa, ja dj ei ollut erityisen hyvä, joten ilta oli kaikenkaikkiaan melko laimea.

Tänään oli ratsastustunti, ja voijee miten voi olla kuollut tunnin ratsastamisen jälkeen! Ratsuni oli Mattie, kirjava cob (hah, kirjoitin ensin, että värillinen, koska kirjava=coloured), joka ei ollut erityisen miellyttävä, vaan haluton taipumaan ja viskoi päätään. B-joukkueessa on muuten eräs tyttö, joka on kilpaillut kouluratsastuksessa ihan Brittien nuorten maajoukkueessakin, ja joka tällä hetkellä kilpailee omillaan PSG-tasolla. ... ja tätä ei ikinä uskoisi, kun katsoo sitä punkertamista noiden tuntikopujen kanssa! Hah.

Ilta otetaan varmaankin melko rauhassa ja säästellään voimia huomisen ja sunnuntain Halloween-koitokseen. Mun asuni, Malice in Wonderland, on lähes valmis, mekkoa täytyy vain kaventaa vähän kun se on pikkuisen liian iso.

Pankkikortin pitäisi tulla ensi viikolla. Tilin avaamisesta tulee kyllä ihan oma postauksensa, oli se sellainen voimainkoitos.

Mistä tietää, että käy liikaa ulkona?

... Siitä, kun baarihenkilökunta tulee juttelemaan ja avaa keskustelun sanomalla "Hei sä olet se, joka on aina Venuessa kun oon siellä töissä!"

Stop Education Cuts

Who's Who pt. 2

Mr Tommy T Turtle (keskimmäinen T nimessä on 'teatowel' eli keittiöpyyhe) eli Turtle-Tom eli Maths-Tom eli Bosh eli Tomtom. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä Lontoon lahja maailmalle opiskelee matikkaa, halailee ihmisiä ja leipoo suklaakakkuja. Hän osaa myös erittäin taitavasti ruoskia ihmisiä pyyhkeillä. Koska Tomin oma keittiö on aina karseassa kunnossa sluibailevista kämppiksistä johtuen, on Tom muuttanut meidän keittiöön.

Kane. Rikostoverini suuressa suklaakakkuryöstössä, ja vähän muissakin tihutöissä.. Etelä-Englannista kotoisin oleva monkeyologyn sosiaaliantropologian opiskelija, jolla on synttärit melkein samana päivänä kuin mulla. Kanekin muutti meidän keittiöön, koska S-keittiö nyt vaan on the place to be.

Laurence. Se amerikkalainen - tai ainakin puoliksi. Long Beachilta Kaliforniasta ja Brightonista Englannista kotoisin oleva hieman hämärän taustan omaava maaninen elokuvan ja filosofian opiskelija. Äänestä tunnistaa jo kaukaa, ja jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, lähde Laurencen föliin.

Stef. Ateenasta Kreikasta kotoisin oleva semihullu. Hirveän suloinen ja jotenkin koiranpentutyyppinen. Opiskelee lakia isänsä painostuksesta, ja vihaa joka hetkeä. Oikeasti Stef haluaisi opiskella muotisuunnittelua. Noin viikko sitten Stefy piti bileet keittiössään, ja leipoi sinne jättimäisen jaffakeksin, josta ei kyllä valitettavasti ole kuvia. Se oli melko erikoinen elämys. Kuvassa on meneillään huikea peli, Chickens. Ja Stefin vieressä on muuten myös comebackin tehnyt alakerrassa asuva Steve.

Kävin juuri palauttamassa ensimmäisen tehtäväni: algebran viikkotehtävät! Yhtä en osannut, mutta olin aika ylpeä itsestäni, kun Turtle-Tomin suotuisalla avustuksella tajusin muut tehtävät. Express the following in terms of partial fractions with rational coefficients, ja niin tein!

Ihmisten mielestä on todella omituista, että mulla on tuo matematiikan kurssi, kun "sähän oot kieltenopiskelija." Ja ylipäätään, että joku vapaaehtoisesti valitsee algebran kurssin. No, se nyt vaan sattuu olemaan jollain kieroutuneella tavalla hauskaa. Lisäksi se on haastavaa, mutta eri tavalla kuin nämä kaikki muut kurssit.

Perjantaina oli Team Trials, osa 1. Ratsastettiin ensin yhtä hevosta noin 15 minuutin ajan, jonka jälkeen analysoitiin, miten meni, ja vaihdettiin hevosia. Ensimmäinen heppani oli Itsy, pieni ja kapea 5v. puoliverinen, joka oli oikein kiva, hieman vihreä tosin. Itsy sai hurjan hepulikohtauksen, kun kentän vieressä tarhassa ollut hevonen piehtaroi. Ei se mitään, killipäähevosen hallinnasta sai selkeästi lisäpisteitä :D

Toinen ratsu oli ponikokoinen irlannincob Guinness, joka oli ehkä noin kaksi kertaa niin leveä kuin Itsy. Tankkerimaisesta olemuksesta huolimatta aika säpäkkä otus, ja liiallista viritystä seurasi inahtelupukkilaukannosto. Sain kuitenkin molempien hepojen ratsastuksesta hyvää palautetta, vaikka omasta mielestäni alisuoriuduin pahemman kerran. Keskiviikkona vuorossa Team trials, osa 2: estehyppely.

It makes my thighs really strong...

Equestrian clubin ihmiset on pähkähulluja - hyvällä tavalla. Pub Polo oli ihan hauska, ja saatiin tosi hyvä tulos, reilusti alle parin. Tarkoitus oli olla menemättä Venueen, mutta kun Laurence lupasi maksaa sekä mut että Kanen sisään, niin eihän siinä voinut sanoa ei. Meillä olikin erinomaisen hauskaa!

Aamun paras asia oli Veeran lähettämä kirje. Ihan oikea, perinteinen kirje. Ultracoolille kirjepaperille vielä kirjoitettu, ai että!



Sain myös kutsun team trialseihin, jee! Huomenna siis taas hevosen selkään.

Tänään illalla The Venueen tanssimaan Netskyn tahtiin. Perjantaina siis team trials ja paljon kouluhommia tehtävänä, lauantaina Lontooseen ja sunnuntaina iskä ja muut tulee Canterburyyn.

No niin. Nyt on ratsastettu. Oli kammottavaa huomata, kuinka huonoon kuntoon on päässyt lipsumaan, kun parinkymmenen minuutin ratsastelun jälkeen läähätti ihan kieli vyön alla. Ratsastin kuitenkin ihan nätisti, ja osasin perustella ja analysoida, miksi ratsastin kumpaakin hevosta juuri sillä tietyllä tavalla. En kuitenkaan silti elättele hirveitä toiveita joukkueeseen pääsystä.

Käväisin myös pankissa avatakseni pankkitilin. Ajattelin, että kun koulun alusta on kulunut jo kuukausi, on pahin ryysis varmaan rauhoittunut ja homma hoituu sulavasti. Ja kissanviikset. Ensin jonotin puoli tuntia, että pääsin tiskille, jossa varattiin aika ensi viikon perjantaille. No, eipä sillä sinänsä mikään kiire ole, kun suomalainen kortti täällä toimii, käteisen nostaminen automaatista vain on raivostuttavaa, kun siitä peritään maksu.

Lisäksi vaihdoin sen ranskan kurssin pois. Pohdin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että ranskaa voin opiskella koska vain, ja on fiksumpaa käyttää ne opintopisteet johonkin kiinnostavampaan. Sitä paitsi voin edelleen käydä ranskan luennoilla kuuntelemassa, vaikken varsinaisesti kurssille osallistukaan. Niinpä valitsin tilalle oman koulutusohjelmani alta kurssin nimeltä World Englishes - ja algebraa! Tämä nyt sekoitti lukujärjestykseni taas ihan täysin, sillä luin kurssikatalogista, että World Englishes järjestetään keväällä. No ei järjestetä, vaan nyt. Lukujärjestys on siis paljon täydempi kuin aiemmin, ja lisäksi vaatii vielä parin seminaariryhmän vaihdot. Kaiken kukkuraksi sain heittää hyvästit vapaille keskiviikoille ja perjantaille :(

Nyt aion olla reipas ja lukea kuivaakin kuivempaa opusta nimelta A Student's Introduction to English Grammar ja tehdä seminaaritehtävät. Illalla ohjelmassa todennäköisesti Pub Polo.

Viikko alkoi hienosti siten, etten herännyt herätyskelloon, ja missasin Modern Culture seminaarin. Sounds of English luento oli taas mielenkiintoinen, jatketaan edelleen foneemeista ja siitä, missä ja miten äänteet syntyvät. Toistaiseksi mulla menee vielä alveolar lateral fricativet, labiodental approximantit ja muut iloisesti sekaisin, mutta olen päättänyt opetella ne tämän viikon aikana.

Ranska tökkii jotenkin ihan hirveästi. Kurssi on vaikea, sillä se on sama, jota ranskaa pääaineenaan opiskelevat käyvät. Ei mahdoton, mutta vaikea, ja työmäärältään karsea. Tämän viikon loppuun asti on aikaa vaihtaa kursseja, ja mietin nyt vielä vähän, haluanko väkisin jyystää tuon kurssin läpi, vai valita jotain mielenkiintoisempaa.

Kaikenkaikkiaan kurssien todellinen työmäärä alkaa nyt näkyä. Ikävä tosiasia on, että jos et lue, et ymmärrä, ja jäät jälkeen. Language and structure on vaikea kurssi, vaatii nimittäin hieman selvittelyä, että ensinnäkin ymmärtää kaikki käytetyt termit, ja vielä sen, mitä ne tarkoittavat kontekstissaan. Onneksi suurin osa esseistä ja muista töistä on määrä palauttaa lukuviikon jälkeen.

Maanantai-iltana harjoitettiin kaikkea vaarallista keittiössä. Ensin keilattiin käyttäen pulloja keiloina, sitten joku löysi superpallon ja sai loistoidean: paiskataan se lattiaan/seinään/johonkin niin, että se kimpoaa mahdollisimman monesta pinnasta. Hyvät ideat jatkuvat, kun kaivetaan kuulapyssyt esiin... Niillä sentään ammuskeltiin lähinnä pahviseen maalitauluun (edelleen kuitenkin sisätiloissa keittiössä). Vaarallisuusastetta päätettiin nostaa vielä vähän heittelemällä veitsiä maalitauluun, missä Jack ja Dave olivat pelottavan hyviä. Kun hyvät keittiössä toteutettavat ideat loppuivat, lähdettiin vielä kiipeilemään puihin.

Eilen illalla oli hyvä ottaa rauhallisemmin: pestiin pyykkiä ja juotiin teetä keksien kera pyykkituvassa.

Tämä aamu alkoi taas ärsyttävästi palohälyttimien testauksella. Joka keskiviikkoaamu kello puoli yhdeksän hälyttimiä huudatetaan jonkin aikaa. Sitten on lyhyt tauko, jonka aikana ehtii juuri nukahtaa uudestaan. Ja sitten ne taas huutaa. Ja taas tauko. Ja taas ne pillit huutaa. Mun vapaapäivän aamuna!!!1 Eikö niitä vois ees vaikka yhdeltätoista testata tai joskus. Miksi niin pirun aikaisin.

Tänään pääsee ratsastaan, jee. Jostain pitäisi vielä taikoa yhden punnan verran käteistä (järkevää sellaista, en viitsis ilahduttaa kuskia noilla 1- ja 2p. kolikoilla), että saa maksettua kyydin.

Loppuun vielä videot, joissa Jack näyttää miten se oikeasti tehdään ja Laurence "does it the American way".

Kolmen viikon aikana olen...

...kävellyt ympäri kampusta niin, että yhdet tennarit on kuluneet ihan puhki, ja sinä samalla paino pudonnut ehkä 5kg.
...juonut litratolkulla teetä. Aina on aikaa for a nice cuppa tea
...harrastanut melko kokeellista kokkailua mitä parhaimmassa seurassa.
...juhlinut enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.
...tutustunut moniin uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin.
...todennut, että Canterbury on ihana kaupunki.
...tullut siihen tulokseen, että taisin tehdä ihan oikean valinnan tullessani tänne opiskelemaan!